Hiljaisuus valkokangas

Suomi on ainut maa, joka toisen maailmansodan aikana pyrki aktiivisesti tuomaan sodassa kaatuneet kotimaahan haudattavaksi. Tätä tehtävää varten rintamalinjojen läheisyydessä työskenteli joukko ihmisiä, jotka pitivät huolta siitä, että sotilaat pääsivät kotiin kunniakkaasti. Vaikka hekin joutuivat kohtaamaan hengenvaaran kaatuneiden hakumatkoillaan, ei heidän työtään aina osattu arvostaa. Hiljaisuus haluaa kertoa tämän vaietun tarinan ihmisistä, joiden työ mahdollisti sen, että kaatuneet sotilaat lopulta löysivät tiensä kotiin.

Hiljaisuudessa eletään jatkosodan loppua. Kolme sotilasta saapuu täydentämään pientä yhteisöä, joka on menettänyt aiemmat miehensä pommituksissa. Helppoon elämään tottunut Antti on impulsiivinen ja heikkouksiensa vietävissä, toisin kuin vanha lapsuudenystävä Eino. Kuoleman jatkuva läheisyys tuo mukanaan synkän ilmapiirin ja alkaa myös koetella nuorten miesten ystävyyttä. Pienen yhteisön sisällä salaisuuksien säilyttäminen on mahdotonta ja pintaan nousevat tunteet koettelevat lojaaliutta itse kunkin kohdalla.

Absoluuttista hiljaisuutta ei sodassa löydy. Edes kuolema ei tuo sitä mukanaan. Jäisten ruumiiden sulamista valvovat miehet joutuvat kohtaamaan hiljaisuuden pelottavan puolen. Aavemaiset äänet ovat toisille liikaa, mutta toiset pystyvät kohtaamaan kuoleman tyynemmin. Hiljaisuudella on myös rauhoittava puolensa, mutta se vaatii kuulijaansa kohtaamaan oma kuolevaisuutensa.

Hiljaisuudesta voi myös syntyä uusia ääniä. Vaietut asiat löytävät tiensä pinnalle oli kysymys sitten vihaisista yhteenotoista tai omien ajatusten artikuloimisesta. Kun kyse on pienestä työyhteisöstä, alkavat mustasukkaisuus, sosiaalinen epätasa-arvoisuus ja rintaman kauhut pian nostaa päätään. Pienen työyhteisön sisällä muhivat moninaiset ajatusmaailmat ja erilaisten eettisten näkemysten törmäyksiltä ei voida välttyä.

Hiljaisuus voidaan laskea perinteisten suomalaisten sotaelokuvien joukkoon, vaikka siinä ei juuri taistelukohtauksia nähdä. Sota on jatkuvasti läsnä ja taistelun äänet muodostavat eräänlaisen taustamusiikin muutoin niin rauhalliseen pihapiiriin. Rintamalinjojen takana tapahtuva kertomus keskittyy henkilöhahmojensa välisiin kemioihin ja onnistuu luomaan intiimin ilmapiirin, johon sotaelokuvat eivät aina pysty.