Zombieland valkokangas

Zombieland on nörttimäisen viehättävä elokuva. Yleensä noilla sanoilla ei kuvata elokuvaa, joka sijoittuu zombien hallitsemaan maailmaan ja missä rutiininomaisesti teilataan zombeja mielikuvituksellisesti ja väkivaltaisesti. Mutta miljööstä huolimatta Zombieland on enemmän komediaa kuin kauhua tai toimintaa. Shaun of the Dead on selkeä esikuva, vaikka sen parodisiin ulottuvuuksiin ja särmään ei päästäkään.

Pääosassa on neurootikkonörtti Columbus (Jesse Eisenberg), joka on selvinnyt hengissä noudattamalla tiukasti itsekehittämiään sääntöjä – aina pitää tarkistaa vessat, koskaan ei saa olla sankari, ja niin edelleen. Matkalla vanhempiensa kotikaupunkiin hän lyö hynttyyt yhteen toiminnan miehen Tallahasseen (Woody Harrelson) kanssa. Oikeita nimiä ei kerrota, ettei kiinnyttäisi liikaa toiseen. Myöhemmin seuraan liittyy vielä sisaruspari, mikä tarjoaa tilanteita konflikteille ja romanssille.

Rakenteeltaan Zombieland on road-elokuva, mikä tarjoaa mahdollisuuksia monille sketsimäisille tilanteille. Columbuksesta ja Tallahasseesta saakin paljon irti kasaribuddyelokuvien tyyliin, ja etenkin Harrelson irrottelee roolissaan kunnolla. Vaikka kyseessä on elokuva, jossa hakataan zombeja pesäpallomailalla, ei hurme nouse missään vaiheessa huumorin ylitse. Hieman mustahkoa (ja punaista) se huumori tosin paikoitellen on, ja toimii hyvin.

Loppua kohden rasitteeksi nousee päämäärättömyys, koska elokuvassa ei sen kummempaa tarinaa ole. Loppuhuipennus on tämän takia päälleliimattu ja voisi hyvin tapahtua missä kohtaa elokuvaa tahansa. Orastava draamakin pilataan sillä, että kautta elokuvan Columbus kaikkitietävänä kertojana pulauttaa ilmoille kaiken sen, mikä kertomisen sijaan olisi pitänyt kuvakerronnan kautta tuoda esille. Onnistunut komedia ja karismaattiset hahmot pitävät elokuvan kuitenkin pinnalla, etenkin kun sen kestoa ei ole lähdetty venyttämään puoltatoista tuntia pitemmäksi. Bill Murrayn lyhyt piipahdus elokuvassa kruunaa komediapuolen.