The Box valkokangas

Ihmisten kodit ovat laatikoita. Autot ovat laatikoita, joissa on pyörät. Ihmiset menevät laatikkoon töihin, ja palaavat koteihinsa tuijottamaan laatikkoa. Ihmisen ruumis on laatikko, ja niin on myös hänen hautansa.

Laatikosta alkaa Richard Kellyn scifiä ja fantasiaa yhdistävä trilleri The Box, joka perustuu Richard Mathesonin novelliin. Donnie Darko (2002) keräsi laajan ja uskollisen ihailijakunnan, ja kuten kaikki debyyttielokuvallaan hurmanneet ohjaajat, sai myös Kelly painolastikseen esikoisensa saavuttaman kulttimaineen, johon muu tuotanto väistämättä peilautuu. Southland Tales (2006) oli ehkä sivuaskel, mutta The Box on aavistuksen lähempänä sitä, mitä fanit ovat janonneet lisää. Uutta kiistatonta kulttiklassikkoa saa tosin jäädä vielä odottamaan.

The Boxin alkuasetelmassa Norma (Cameron Diaz) ja Arthur (James Marsden) elävät rauhaa rakastaen kauniissa kodissaan poikansa kanssa. Eräänä päivänä pariskunta saa erikoisen, laatikkoon pakatun ehdotuksen. Sääntönä on, että nappulaa painamalla saa heti miljoona dollaria käteisenä, mutta tulee samalla aiheuttaneeksi jonkun vieraan ihmisen kuoleman jossain päin maailmaa.

Ratkaisu on Arthurille ja Normalle lopulta helppo, mutta näennäiseen helppouteen on kätkeytynyt seuraamusten vyyhti, josta ei ole ulospääsyä. Perheen keittiön pöydältä alkaneesta tapahtumaketjusta avautuu hiljalleen koko elokuvan tematiikka, hyvin kryptiseen muotoon pakattuna. Kohtaus kohtaukselta taso nousee toiseen potenssiin, mutta kehittely toimii, koska ohjaaja osaa venyttää tarinansa äärirajoille ja palauttaa takaisin maan pinnalle uskottavuuden juurikaan kärsimättä.

The Box sisältää niin paljon elementillisiä ja temaattisia yhteneväisyyksiä Donnie Darkon kanssa, että elokuvia ei voi olla vertaamatta toisiinsa. Ihmiskunnan moraalin ja aistimaailman rajojen koettelu tapahtuu haavoittuvaisten ja sympaattisten päähenkilöiden kautta. The Box ei kuitenkaan päihitä vertailukohdettaan, koska se jää etäiseksi sekä tematiikaltaan että henkilöhahmoiltaan. Se ei yrityksistään huolimatta saavuta samanlaista syvältä kouraisevaa, epätoivoista yksilöllisyyttä ja valinnan vapauden herättämää liikuttavaa hämmennystä.

Genreen perehtymättömästä katsojasta saattaa Kellyn scifi-fantasian äärellä helposti tuntua, että koko homma lähtee hetkittäin käsistä. The Box ei ehkä toimi elokuvana täydellisesti, mutta se antaa viitteitä siitä, että omaperäisellä elokuvantekijällä on vielä hallussaan mahdollisuus toistaa debyyttinsä aiheuttama reaktio.