Titanic valkokangas

Uppoamaton ja aikansa tekniikan ihme, tunnetuin jättihöyry kautta aikojen, Titanic, koki Atlantin kylmän todellisuuden varhain huhtikuun 15. päivänä vuonna 1912. Sittemmin Titanic ja sen neitsytmatkan tuho on kirvoitettu viihteen alttarille jo monesti, mutta nyt kaikki aikaisemmat kuvitetut ja kuvittamattomat tarinat tuosta surullisen kuuluisasta jättihöyrystä saavat väistyä, sillä supertoimintaohjaaja James Cameron on työstänyt tähänastisen elokuvahistorian kalleimman spektaakkelin meidän kaikkien ihmeteltäväksi, elokuvan Titanic.

Kuuluisa aarteenetsijä Brock Lovett (Bill Paxton) komuaa Titanicin hylkyä yli 4000 metrin syvyydessä. Lovett löytää kumppaneineen kassakaapin, jonka pitäisi sisältää kuuluisan timantin, mutta ainut mitä kassakaapista löytyy, on piirros kauniista naisesta, jolla on kaulassaan tuo himoittu timantti. Kuin kohtalon oikusta piirroksen nuori nainen on yhä elossa ja timantinnälkäinen Lovett raijaa 101-vuotiaan vanhuksen, Rose Dawson Calvert (Gloria Stuart), alukselleen keskelle Pohjois-Atlantia. Lovett toivoo vanhuksen valaisevan hänelle mistä timantin löytää, mutta viriili vanhus intoutuukin muistelemaan, kuin eilispäivän, koko Titanicin 85 vuoden takaisen tarinan.

10. huhtikuuta vuonna 1912 Titanic lähtee neitsytmatkalleen Englannista kokka kohden New Yorkia. Uppoamattoman jättihöyryn sisuksiin ahtautuu yli 2000 ihmistä joukossaan 17-vuotias, naimakauppaansa matkalla oleva neito, Rose DeWitt Bukater (Kate Winslet) ja pokeripelissä matkalippunsa voittanut nuori taivaanrannan maalari, Jack Dawson (Leonardo DiCaprio).

Rose kärsii asennoitumisvaikeuksista yläluokkaiseen ökyelämään. Onnekkaan pikku tragedian myötä Rose tutustuu komeaan, mutta alaluokkaiseen ja köyhään nuorukaiseen eli Jack Dawsoniin. Tunteita kuohuttava romanssi rikkaan neidon ja köyhän nuorukaisen välillä on valmis miljöönään jättimäinen höyrylaiva ja tragedian kliimaksinaan suuronnettomuus. Nuorten kielletty rakkauden intohimo ei pala loppuun edes hyisessä Atlantissa, vaan on ylittävä jopa kuoleman raja-aidan.

Kyseenalaista sentimentalismia

Kukapa ei tuntisi Romeo ja Julia -tyylistä rakkaustarinaa, jossa kaksi nuorta kohtaavat rakkauden intohimon, mutta muut eivät saa sille yleistä hyväksyntää. Tällaisen kliseistäkin kliseisemmän, surullisen rakkaustarinan ymppääminen traagisen onnettomuuden johtotähdeksi vaikutti vähintäänkin kyseenalaiselta. Vaikka muistettava ja ymmärrettävä onkin, että kyseessä on hollywoodilainen viihde, niin rakkaushorinan koukerot viikatemiehen niittäessä satoaan hyisiltä aalloilta tuntui varsin luotaantyöntävältä yhdistelmältä.

Sinänsä rakkaus on elämän ja kuoleman peliä siinä missä itse elämäkin ja elokuvan Titanic dramatisoitu sentimentaalisuuskin toimii, mutta yksikään pohjoismaalainen on tuskin unohtanut tuota Titanicin kaltaista katastrofia Itämerellä. Titanicin todellisuuden tuntua tihkuvat kaoottiset onnettomuuskohtaukset nostivat elävästi mieleen Estonia-onnettomuuden kauhukuvat, joiden varjossa kahden nuoren rakkaudessa riutuminen vaikutti lähinnä kornilta. Vaikka elokuvan tapahtumat helposti assosioituvatkin Estonia-onnettomuuteen, niin pelkästään viihteen näkökulmasta Titanic on toimiva katastrofidraama.

Ohjaaja James Cameron on sanonut elokuvansa olevan enemmän romanttinen rakkausdraama kuin katastrofielokuva. Osuvampi kuvaus lienee kuitenkin katastrofin lavasteihin sijoitettu romanttinen draama. Näkökulmasta riippuen Titanicin voi nähdä joko tehokkaana draamana, jossa rakkauden ja katastrofin elementit tukevat toisiaan tai sitten kornina katastrofispektaakkelina. Elokuva velloo lopussa niin sentimentaalisessa aallokossa, että useammat kyyneleet tullaan todennäköisesti teattereissa vuodattamaan. Nuori pääosakaksikko, Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet, hehkuvat rakkauden intohimoa siinä määrin vakuuttavasti, että nuoremman ja miksi ei vanhemmankin yleisön samastuminen tarinaan on taattua.

Romanttisen draaman lähtökohdista Titanicia voisi siis pitää onnistuneena elokuvana, mutta Cameron niin perihollywoodilaiseen tyyliin haluaa myös kertoa "totuuden" Titanic-onnettomuudesta. Hollywoodissa elää kummallinen pakkomielle pyrkiä kertomaan se totuus asioista ja tapahtumista, joista sitä ei voida kertoa. Niin Titanic kuin Estoniakin veivät mennessään syvyyteen sen "totuuden", jos sitä totuutta on edes olemassa. Mikäli ohjaaja/käsikirjoittaja James Cameron olisi pysynyt hallitsemassaan toiminnassa ja kevyessä rakkausdraamassa ja jättänyt totuudet syvyyksiin sekä leikannut turhat pois elokuvan lopun vakavuuteen pyrkineestä sentimentaalisesta höpinästä, niin Titanic olisi viihteen alttarilla muotoutunut ehkä jopa merkillepantavaksi viihdeklassikoksi. Cameron toistaa samankaltaiset paisutteluvirheet kuin vuonna 1992 valmistuneessa elokuvassaan The Abyss.

Teknistä täydellisyyttä

Titanic on tähän astisen elokuvahistorian kallein teos. Elokuvan tekeminen maksoi yli miljardi Suomen markkaa. Tällä huikealla summalla on onnistuttu luomaan valkokankaalle uskomattoman todentuntuinen kokemus. Titanic on huikea esimerkki siitä, mihin nykytekniikalla kyetään. Dinosaurusten ympäriinsä juoksentelu oli pientä piiperrystä verrattuna lähes 300 metrisen valtamerinhöyryn uppottamiseen valtameren syvyyksiin.

Kun Titanic-elokuvaa tarkastellaan teknisen toteutuksen näkökulmasta ja unohdetaan tarinalliset ja sisällölliset aspektit, niin Titanicista sukeutuu elokuvahistorian yksi huikeimmista katsomiskokemuksista, mikä ei sinänsä ollut yllätys, häärihän elokuvan ohjaajana James Cameron. Digitaalitehosteet ovat tulleet viime vuosina useimpien Hollywood-elokuvien tavaramerkiksi. Tehosteet ovat koko ajan parantuneet, mutta tarkkasilmäinen katsoja on kuitenkin melko vaivattomasti erottanut elokuvista hienoimmatkin digitaalisesti luodut jipot.

Titanic on lähes alusta loppuun jopa pelottavan toden tuntuinen. Jättimäinen höyrylaiva, joka osittain rakennettiin elokuvaa varten oikeisiin fyysisiin mittoihin todella tarkkaan toteuttaen näin miljöönä hienoa ajankuvaa, höyryää valkokankaalla kuin todellisuudessa ikään puhumattakaan itse höyryjätin hyiseen valtamereen upottamisen vaikuttavuudesta. Ehkä ensimmäistä kertaa katastrofi on nähtävissä valkokankaalta kuin sitä katsoisi vierestä todellisuudessa. Titanicin loistokasta visuaalista tehoa voimistaa vielä Cameronin hyvin hallitsema dynaaminen kuvarytmiikka, mikä takaa paikoin elokuvan toimivuuden erittäin sujuvaksi.

Elokuva on teknisen toteutuksen ansiosta erittäin uskottava, mitä horjuttaa oikeastaan vain yksi pikkuseikka, nimittäin 101-vuotiaan vanhuksen lennättäminen keskelle Pohjois-Atlantia tärisevällä helikopterilla ja varsin virkeästi tämä viriili vanhus sitten muistelee 85 vuoden takaisia tapahtumia.

Oman lukunsa sitten muodostaakin Titanic-elokuvan ympärillä pyörivä, lähes hysteerinen, julkisuus ja mediarummutus. Titanic niin elokuvana kuin historiallisena tapahtumanakin on onnistuttu tuomaan kaikkien tietoisuuteen. Aihe on ylittänyt jopa valtakunnalisten tv-pääuutisten uutiskynnyksen. Lehdet pursuavat Titanicia ja elokuvan ennakkomyynti on ollut huikeaa huolimatta normaalia kalliimmasta lippujen hinnasta. Onko tämä ylenmääräinen Titanic-hulina tehokkaan markkinoinnin vaiko poikkeuksellisen mielenkiintoisen aiheen ansiota - vai molempien? Vai niputtaako media meitä vain harvinaisen tehokkasti?

Se on maailman kallein elokuva. Se on uppoamaton. Se on Titanic.

Leonardo DiCaprio

Debytoi valkokankaalla vuonna 1993 Michael Caton-Jonesin elokuvassa This Boy's Life / Tämän pojan elämä. Todellisen läpimurtonsa DiCaprio teki samana vuonna valmistuneessa Lasse Hallströmin elokuvassa What's Eating Gilbert Grape / Gilbert Grape. Roolistaan Hallströmin elokuvassa, tuolloin 19-vuotias, DiCaprio sai miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Nuo kaksi elokuvaa ovat todistaneet nuoren näyttelijän lahjat tulkita vaikeita ja vakaviakin rooleja.

Sittemmin DiCaprio on esiintynyt mm. Sam Raimin elokuvassa The Quick and the Dead / Nopeat ja kuolleet ja Baz Luhrmannin elokuvassa Romeo + Juliet / Romeo ja Julia, jonka myötä DiCapriosta on kehittynyt varsinkin nuoren naisyleisön suosikki, minkä ei kuitenkaan soisi estävän häntä kehittymästä varteenotettavaksi näyttelijäksi.

Vaikka DiCaprio Titanicissa jatkaa Romeo-linjaansa, todistaa hän kuitenkin olevansa oikea ammattilainen näyttelijänä. Tyttöjen päiväunipojan olisi ehkä aika palata vakavemmin otettavien elokuvien pariin. Seuraavaksi DiCaprio tullaan todennäköisesti näkemään elokuvassa The Man in the Iron Mask.

Kate Winslet

Saavutti ensimmäisen kerran kansainvälistä huomiota vuonna 1994 splatter-mestari Peter Jacksonin elokuvassa Heavenly Creatures / Taivaalliset olennot. Winsletin läpimurtona voidaan kuitenkin pitää Ang Leen elokuvaa Sense ans Sensebility / Järki ja tunteet, josta Winslet ansaitsi muutamia palkintoja sekä naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. DiCaprion tavoin Winslet on todella lupaava nuori näyttelijä, jolle toivoisi haastavia rooleja. Todennäköisesti seuravaaksi tämä lumoavan kaunis neito tullaan Suomessa näkemään Kenneth Branaghin elokuvassa Hamlet.

James Cameron

Aloitti elokuvantekijäuransa vuonna 1978 ja päätyi vuonna 1980 kulttiohjaaja Roger Cormanin leipiin. Cameronia kuitenkin onnisti, sillä parin vuoden etsikkoaikansa jälkeen hänen vuonna 1982 käsikirjoittama The Terminator hyväksyttiin tehtäväksi ja Cameron pääsi myös ohjaamaan elokuvan. Vaivaisella kuuden miljoonan dollarin budjetilla tehty The Terminator kohosi pian yhdeksi toimintaelokuvan kulttiklassikoksi.

Seuraavaksi Cameron käsikirjoitti elokuvat Rambo: First Blood Part II / Rambo 2 (Syvester Stallonen kanssa) ja Aliens, jonka hän myös ohjasi. Sittemmin Cameronin kädestä ovat lähteneet elokuvat The Abyss / - Syvyys, Terminator 2: Judgment Day, True Lies / Tosi valheita, jotka hän myös ohjasi. Cameron on ollut myös käsikirjoittamassa kahta Kathryn Bigelowin elokuvaa: Point Break / Myrskyn ratsastajat ja Strange Days.

Cameron tunnetaan siis hyvin toimintavoittoisista elokuvista, joten Titanicin romanttinen sävy on ohjaajalta uutta. Titanic ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi, etteikö James Cameron olisi yhä edelleen yksi Hollywoodin parhaita toiminnan visualisoijia.

R.M.S. Titanic

Oli aikansa eli 1910-luvun tekniikan ihme. Se oli White Star Line-laivayhtiön lippulaiva: lähes 300 metrinen höyryjätti, joka kykeni 23 solmun nopeuteen ja nieli sisälleen yli 2200 matkustajaa. Titanic oli aikanaan suurin ihmisen rakentama kulkuneuvo. Sen piti olla myös uppoamaton, sillä siinä oli 16 vedenpitävää osastoa ja vaikka neljä niistä joutuisi veden valtaan niin laiva pysyisi pinnalla. Viisi osastoa kuitenkin täyttyi vedellä ja veti keulan veden pinnan alle.

Titanic lähti neitsytmatkalleen Englannista määränpäänään New York 10. huhtikuuta vuonna 1912. Se törmäsi jäävuoreen, joita tiedettiin liikkuvan alueella, varhain 15. päivänä huhtikuuta 1912. Vaikka Titanic alkoi välittömästi täyttyä vedellä niin läheskään kaikki laivassa olijat eivät edes tuolloin uskoneet sen voivan upota. Titanic upposi runsaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Ennen uppoamistaan se repesi kahtia. Yli 1500 matkustajaa hukkui (1200 laivan mukana). Pelastusveneitä oli vain puolelle laivan matkustajamäärästä ja silti useimmat pelastuveneet eivät olleet edes täynnä. Mereen jääneitä matkustajia lähti pelastamaan vain yksi pelastusvene. Kaksi tuntia uppoamisen jälkeen paikalle saapui Carpathia, joka oli kuullut Titanicin hätäkutsun. Uppoamispaikan läheisyydessä on väitetty olevan nähty jokin mystinen vieras alus.

Titanicin kahteen osaan repeytynyt hylky löydettiin vasta vuonna 1985. Hylky lepää Pohjois-Atlantilla yli 4000 metrin syvyydessä. Hylylle on oikeasti tehty sukelluksia. Titanic-onnettomuus on mitä todennäköisimmin maailman tunnetuin (meri)onnettomuus.