There Will Be Blood valkokangas

Paul Thomas Anderson on yksi amerikkalaisen nykyelokuvan omaperäisimpiä tekijöitä. Boogie Nightsilla (1995) läpimurtonsa tehnyt ja Magnolialla (1999) sekä Punch-Drunk Lovella (2003) asemansa vakiinnuttanut Anderson tekee nyt vahvan paluun kansainvälisille valkokankaille aiemmasta tuotannostaan tyystin poikkeavalla, mutta jälleen erinomaisen monipuolisella ja hallitulla elokuvalla There Will Be Blood.

There Will Be Blood perustuu väljästi Upton Sinclairin 1900-luvun alun öljyhuumaa kuvaavaan roomaniin Oil! (1927).Elokuva on viime vuosisadan alkuun sijoittuva väkevä, eeppinen draama öljykuumeen riivaamista ihmisistä, ahneudesta, perheestä, uskonnosta ja moraalista.Öljyn rikastuttavista ja rappeuttavista vaikutuksista kertovasta elokuvasta kasvaa myös allegoria maailmanpolitiikan nykytilasta.

There Will Be Bloodin miespääosassa elää ja palaa Daniel Day-Lewis (Gangs of New York, Isän nimeen, Olemisen sietämätön keveys), joka esittää moniselitteistä nimeä kantavaa öljymiestä, Daniel Plainview’ta. Plainview on yksi huikeimmista, hirveimmistä ja hienoimmista hahmoista, joita valkokankaalla on viime vuosina nähty. Day-Lewisin terävän komea olemus sopii täydellisesti Plainview’n älykkäälle, mutta hyytävän kylmälle ja kaiken menestyksensä keskellä loputtoman yksinäiselle öljymiehelle.

Daniel Plainview esitellään elokuvan alussa avaran maiseman reunassa, korvia raastavaksi yltyvän musiikin säestämänä. Hopean- ja kullankaivajana työskentelevä mies on juuri katkaissut jalkansa, menettänyt työkalunsa – ja löytänyt hopeaa. Pölyn peittämän miehen riemulla ei ole rajoja. Muuta Plainview’stä ei kerrota: ei lapsuuden traumoja, ei naisseikkailuja, ei mitään. On vain kipua sietävä, mielipuolisen sitkeä mies, joka haluaa rikastua.

Pikkuhiljaa Plainview’n päättäväisen kunnianhimoinen uurastus palkitaan ja poikansa (mainio Dillon Freasier) kasvatukselle omistautunut mies alkaa rikastua. Menestyksen hinta on kuitenkin kova, sillä huipulla järkähtämättömänä patsasteleva mies ei uskalla enää luottaa lähellään oleviin ihmisiin. Plainview epäilee kaikkien yrittävän hyötyä hänen pettämättömästä vainustaan ja sen mukanaan tuomasta vauraudesta, aivan kuten hän itse yrittää hyötyä jokaisesta tielleen osuvasta maapalasta ja niiden päällä kulkevista ihmisistä.

Raha tuo mukanaan valtaa, jota Plainview käyttää häikäilemättömästi omaksi hyödykseen, omaisuuttaan alati kasvattaakseen. Yleisinhimilliset moraaliset ja eettiset säännöt eivät kivikovaa miestä tunnu koskevan, vaan hän käyttäytyy kuin julma jumala jyrätessään kaiken ja kaikki omaa etuaan tavoitellessaan.

Tästä kuvauksesta tulee väistämättä mieleen, että "tavalliseksi näkymäksi" nimetty There Will Be Bloodin päähenkilö on allegoria nykypäivän Yhdysvalloista. Vai miltä kuulostaa häikäilemättömästi omia ja toisten luonnonvaroja hyödyntämällä vaurastunut suurvalta, joka oikeuttaa toisten yli kävelemisen ohuella valheella, jonka alta tihkuu öljyä? Psykopaattinen Plainview on kyltymättömän ahne, valtaansa väärin käyttävä, julma ja kyyninen kone, joka heittää heikot ja epäilyttävän vahvat kylmästi luotaan tai vaihtoehtoisesti tuhoaa nämä. Mitä muuta tämä uskonnonkin päämääriensä tavoittamisen välineeksi valjastanut viekas mies on kuin lihaksi muuttunut Jenkkilä?

There Will Be Blood on älykkäästi kriittinen elokuva. Sen kritiikki ei ole ilmiselvää ja alleviivaavaa, vaan symbolista, suorastaan kaunista. Mieleen tulevat mestarillisen Terrence Malickin (Julma maa, Veteen piirretty viiva) työt, joissa yhteiskuntakriittisyys yhdistyy avarina kuiskivia maisemia oivaltavasti hyödyntävään kameratyöskentelyyn.

Ansiokkaan kuvauksen lisäksi Daniel Day-Lewisin mielipuolisen intensiivinen roolisuoritus, yhdeksi kertojanääneksi kohoava äkkiväärä äänisuunnittelu sekä Berliinin elokuvajuhlilla hopeisilla karhuilla palkittujen Paul Thomas Andersonin ohjaus ja Radiohead-kitaristi Jonny Greenwoodin säveltämä musiikki tekevät There Will Be Bloodista omaperäisen ja kiinnostavan kokonaisuuden. Kapitalismin, Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja yleispätevän ahneuden, kovuuden ja moraalittomuuden kritiikki on kuvien alla, valpastavan arvaamattomien äänten alla, Day-Lewisin mustanpuhuvan katseen kohdalla.

Aiemminkin näyttelijäntaitonsa todistanut Daniel Day-Lewis on järisyttävä roolissaan julmana, kylmänä ja yksinäisenä Plainview’na. Hieman liian pitkän kestonsa aikana There Will Be Bloodista kasvaa mestarillinen tutkielma ihmisyyden pimeimmistä puolista.