The Sciense of Sleep valkokangas

Michel Gondry ohjasi muutama vuosi sitten upean, ihmismielen sokkeloihin sukeltavan laatudraaman Tahraton mieli. Sittemmin hän yhdisti voimansa mustien kulttuurista ammentavan koomikko Dave Chappellen kanssa. Tuloksena syntyi hupaisa, mutta laadukas musiikkidokumentti Dave Chappelle´s Block Party, joka taisi olla Gondrylle kuitenkin vain eräänlainen välityö.

Ohjaajan uusin elokuva vaikuttaa luontevalta jatkolta Tahrattomalle mielelle, sillä myös Science of Sleepissa taiteillaan todellisuuden ja alitajunnan välillä. Kun Tahraton mieli onnistui askarruttamaan katsojaa ja saamaan tämän innostumaan näkemästään, ei samaa voi sanoa ohjaajan uutukaisesta. Science of Sleep on jälleen gondrylaisittain hieman hämmentävä kokemus, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla.

Elokuvan päähenkilö Stephane (Gael García Bernal) muuttaa Ranskaan ja aloittaa työt mainoskalentereja tuottavassa firmassa. Pian Stephanen naapuriin muuttaa kaunis taiteilijasielu Stephanie. Nämä kekseliäät askartelijat ihastuvat toisiinsa, mutta epäilys toisen tunteista synnyttää eripuraa ja väärinymmärryksiä. Tilannetta hankaloittaa se, että Stephanella on vaikeuksia erottaa unimaailma ja todellisuus toisistaan.

Michel Gondry on mielikuvituksekas visionääri vailla vertaa, ja huikeat unitrippailujaksot tarjoavatkin suurta mielihyvää katsojalle. Aaltopahvi, sellofaani ja rautalanka taipuvat moneksi. Jos tämä elokuva todistaa jotain, niin vähintään sen, että rahalla toteutetut räjähdykset ja herkulliset digitaalimaisemat ovat korvattavissa hyvillä ideoilla. Ne toimivat kun ajatus on kohdillaan.

Ja ajatustahan Science of Sleepista toki löytyy. Pienet visuaaliset yksityiskohdat ja dialogiin upotetut letkautukset viehättävätkin aikansa, mutta pelkästään näillä eväillä ei elokuvaa vielä sopisi lähteä toteuttamaan. Elokuvan ongelma on sen ohut käsikirjoitus. Stephanen luovuuden ja lemmenkumppanin löytäminen vaikuttaa lähes tuskastuttavan vaikealta. Alituinen unimaailmoissa samoilu alkaa tylsistyttää, kun itse tarina ei etene oikeastaan lainkaan. Näin heppoisesti kyhätty draaman kaari ei jaksa kantaa, etenkään kun edes roolihahmoissa ei ole kunnolla ruutia.

Gondryn surrealistis-romanttiseen päiväuneen on kiva mennä trippailemaan toviksi, mutta eheäksi kokoillan elokuvaksi Science of Sleepista ei kuitenkaan ole. Ohjaaja olisi saattanut tarvita jälleen aisaparikseen Oscarilla Tahrattoman mielen käsikirjoituksesta palkitun Charlie Kaufmanin. Ehkä hän olisi saanut suittua hieman ryhtiä ranskalaisen tyylitaiturin ideoihin.