Kallisarvoinen viulu
Kiinalaisista elokuvantekijöistä ja elokuvista Chen Kaige ja hänen ohjaustyönsä Jäähyväiset jalkavaimolle (1993) lienevät länsimaissa niitä tunnetuimpia. Ohjaajan elokuvia on nähty meikäläisilläkin valkokankailla, viimeksi kolme vuotta sitten ensi-iltansa sai keisaridynastian syntyajoille sijoittuva epookkispektaakkeli Keisari ja salamurhaaja (1999). Audiovisuaaliselta ilmaisu- ja kerrontatyyliltään amerikanvivahteita noudatteleva Kaige kävi sittemmin länsiareenallakin tekemässä elokuvan Killing Me Softly (2002). Samaisena vuonna ensi-iltansa saanut Poika ja viulu voisi yhtä lailla olla länsituotantoa, sillä kiinalaiset ja Peking ovat elokuvan universaalille tarinalle vain kulissit ja näyttämö.
Nykyajan kerrotuimpia myyttejä on tarina pienen ja köyhän tiestä suureksi ja rikkaaksi. Erityisesti Hollywoodissa tästä kaavasta on viritelty mitä moninaisempia variaatioita, eikä ihme, sillä perustuuhan amerikkalainen maailmankatsomus yksilön kykyyn menestyä. Kapitalistisen hapatuksen voisi äimistellä pilanneen jo koko maailman, kun kiinalaisenkin elokuvan perusrungoksi otetaan yksilön menestykseen vannova tarina. Köyhä kokki-isä vie ihmeellisellä taidolla viulua soittavan poikansa Pekingiin, jossa tämä kahden professorin myötävaikutuksella kehittyy oikeaksi virtuoosiksi.
Vaikka nyky-Kiinan heräävä markkinatalous ja iloinen kulutus pukkaavatkin esiin elokuvan joka toisessa käänteessä, onnistuu Kaige terävöittämään Pojassa ja viulussa oleellisimman tunteisiin ja niiden henkilökohtaisen kokemisen merkitykseen. Musiikki ei voi olla pelkkä väline menestykseen, vaan musiikki on ennen kaikkea kyky ymmärtää ja tulkita tunteitaan. Musiikin jalon tarkoitusperän hehku – elokuvassa kirjaimellisesti alleviivattuna korostuksena – saattaa vaikuttaa klassiselta latteudelta, mutta yhdistettynä pojan ja isän kehityskertomukseen muodostuu kokonaisuudesta hiljaa ja kauniisti puhutteleva. Nöyrä ja pyyteetön isä uskoo niin vilpittömästi menestyksen autuuteen, että kapitalistisen kilpailuhengen pirunsormi tuntuu suorastaan kaukaiselta pahalta. Monen kiinalaisen mielissä siintävä kangastus talouskasvun maallisesta pelastuksesta on varmasti vilpitöntä uskoa paremmasta, mistä länsimaisten moralistien on ainakin periaatteessa turha heristää sormiaan.
Isän, pojan ja viulun nimeen kerrotussa tarinassa viulun ja sen viitoittaman tien lopullista arvoa ei mitata rahassa ja menestyksessä, vaan tunteiden langettamassa yhteydessä ja rakkaudessa. Ehkä se ei ole kiinalaista eksotiikkaa, mutta antaa vilpittömämmän tuntuisesti arvoa sellaisille asioille, joista amerikkalaisissa elokuvissa osataan harvoin edes kertoa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Rakasta, jos uskallat
Arvostelu elokuvasta Jeux d''enfants / Rakasta, jos uskallat.
Edellinen: Free Radicals
Arvostelu elokuvasta Böse zellen / Free Radicals.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta