Päättymätön tarina jatkui liian pitkään
1980-luku ei ollut todellakaan mitään kulta-aikaa fantasiaelokuville. Teattereita hallitsi scifi, jonka tuottoihin eivät fantasiaelokuvat Conan Barbaarin (1982) menestyksen jälkeen kyenneet juurikaan vastaamaan.
Päättymätön tarina (1984) muodostaa jonkinlaisen poikkeuksen. Saksalaistekoinen tehoste-elokuva oli huomattava menestys, joka viimeistään laukaisi ohjaajansa Wolfgang Petersenin kansainvälisen uran – ohjaajan edellinen työ oli arvostettu sukellusvenejännäri Sukellusvene U-96 (Das Boot, 1981).
Päättymätön tarina kertoo Bastian-nimisestä kirjatoukasta, jolla on monta syytä olla onneton. Hänen äitinsä on kuollut, isänsä etäinen ja kaiken lisäksi isommat pojat koulussa kiusaavat jatkuvasti. Paettuaan kiusaajiaan kirjakauppaan Bastian löytää sattumalta Päättymätön tarina -nimisen kirjan ja alkaa lukea.
Tässä vaiheessa näkökulma siirtyy Fantaasiaan, Päättymättömän tarinan tapahtumapaikkaan, jota uhkaa suuri tuho. Pelastushommiin lähetetään nuori Atreju-niminen sankari, jonka seikkailun kuvaus nappaa leijonanosan elokuvan juonesta. Tarinan edetessä Bastian saa vähitellen huomata olevansa osa tarinaa, jopa oleellinen sellainen.
Elokuvan viehätys perustuu pitkälti sen luoviin erikoisefekteihin, jotka ovat kestäneet aikaa hyvin. Kivihirviöt ja jättiläiskilpikonnat näyttävät yllättävänkin vakuuttavilta, kun taas Falkor-lohikäärme on hienoisesta epävireisyydestään huolimatta melko viehättävä. Synkästä juonesta muodostuu lopussa oikea eskapismin ylistys. Vaikka Bastianin ja Atrejun tarinat ovatkin pitkään erillään, tarinan lopetus on paketoitu nätisti yhteen. ”Päättymätön tarina” olisi kannattanut lopettaa tähän, ja pitkään asia vaikuttikin olevan näin.
Menestyksen myötä Päättymätön tarina poiki kaksi kehnoakin kehnompaa jatko-osaa, joista kolmatta ei ole tähän dvd-pakettiin kehdattu edes kytkeä. Ensimmäinen niistä, osittain amerikkalaistuotantona tehty Seuraava luku, ilmestyi kuusi vuotta ensimmäisen jälkeen.
Kaksi ensimmäistä elokuvaa perustuvat enemmän tai vähemmän uskollisesti saksalaisen Michael Enden samannimiseen fantasiaromaaniin (suomeksi Tarina vailla loppua). Ende ei pitänyt ensimmäisestäkään elokuvasta ja yritti aikoinaan estää sen julkaisemisen oikeusteitse mutta tuloksetta. Jatko-osan myötä tarina lähti kuitenkin tyystin persoonattomaan suuntaan ja kolmas elokuva ei pohjannut enää Enden kirjoituksiin lainkaan. En tiedä, miten arvostettu kirjailija mahtoi jatko-osiin ja niiden saamaan nuivaan vastaanottoon suhtautua, mutta tuskin iloisesti.
Seuraava luku alkaa jonkin aikaa ensimmäisen elokuvan lopun jälkeen. Bastian alkaa taas lukea Päättymätöntä tarinaa ja tempautuu jälleen mukaan seikkailuun. Tällä kertaa hänet kuitenkin imaistaan heti Fantaasian todellisuuteen ja lähetetään maailmanpelastustehtäviin yhdessä Atrejun kanssa. Kun ”todellisuuden” ja Fantaasian rajojen hidas hälveneminen ei ole enää osa kerrontaa, tarina menettää merkittävästi persoonallisuutta ja jämähtää vain yhdeksi fantasiaseikkailuksi muiden joukossa.
Siinä missä Päättymätön tarina onnistuu tekemään monia asioita oikein, Seuraava luku (1990) tekee lähes kaiken väärin. Tekijäkaarti ohjaajasta näyttelijöihin on vaihtunut ja samalla visuaalinen ilmekin on muuttunut valoisammaksi. Ulkoisesti jatko-osan Fantaasia muistuttaa enemmän karamelliväreissä kylpenyttä Ihmemaa Ozia kuin ensimmäisen elokuvan synkänharmaata todellisuutta.
Seuraava luku on näistä kahdesta elokuvasta selvästi lapsiystävällisempi sanan vastenmielisimmässä merkityksessä. Tämä käy viimeistään ilmi, kun estradille marssitetaan niin ikään Ozista muistuttavia lapsellisia sivuhahmoja. Yksi näistä on ärsyttävän teennäinen kanamies Nimbly, joka voisi ulkonäkönsä, ulosantinsa ja tarinallisen funktionsa puolesta olla jonkinlainen Jar-Jar Binksin henkinen esi-isä.
Kaikkein ikävintä onkin huomata, että ensimmäisessä elokuvassa viehättäneet olennot on nyt toisessa osassa toteutettu lähes olemattomalla kunnianhimolla. Lohikäärmeet ja muut kumihirmut ovat tavattoman tönkköjä ilmestyksiä eivätkä vakuuta sitten yhtään. Keinotekoisuus paistaa jatkuvasti läpi. Nimestään huolimatta Päättymätön tarina olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa.
Die Unendliche Geschichte:
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 3 henkilöä
The NeverEnding Story II: The Next Chapter:
Toimituskunnan keskiarvo: 1,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
Alan Partridge: Kukkona tunkiolla
Alan Partridgen huumori on mustaa, mutta ei niin ilkeää, että se vieraannuttaisi katsojat.
Edellinen: Rikos ja rangaistus
Aki Kaurismäen debyyttielokuva on yksi ohjaajansa parhaimmista töistä.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta