Paranoia valkokangas

Katu-uskottavasti D.J. Carusoksi kutsutun elokuvaohjaajan päivitetty versio Takaikkunasta kuulostaa kieltämättä yhtä pahalta kuin Gus Van Santin uusintaversio Psykosta. Teiniyleisölle suunnattu ja karismaattisuudessa esikuvalleen häviävä Paranoia onnistuu silti herättämään jännityksen aiheuttamaa lihasten kireyttä ja puskee penkin reunalle pureksimaan kynsiä.

Takaikkunassa jalkansa telonut valokuvaaja alkaa tutkailla naapurustoaan kameransa silmin ja vakuuttuu lopulta, että yksi vastapäisen talon asukkaista on murhaaja. Tarina Paranoiassa on tismalleen sama, mutta liikkumista rajoittava kipsi on vaihtunut nuorisorikollisen nilkkaan kiinnitettyyn seurantalaitteeseen, joka hälyttää kissalan pojat paikalle, jos kotiarestialueelta poistutaan.

Teinipoika-Kalen (Shia LaBeouf) kesänkestoiseen kotiarestiin johtanut kriminaalitoiminta selitetään elokuvassa läheisen ihmisen menetyksellä, ja liikkumiskiellon takia pojanklopin kreisi bailukesä uhkaa jäädä väliin. Koska naapuriin muuttavaa, matalalantioisiin Miss Sixtyihin pukeutunutta Ashleya (Sarah Roemer) ei pääse heruttamaan, uhkaa Kalen kesä jäädä Cheatersien kyttäämiseksi, X-Boxin pelaamiseksi ja iPodin latailuksi. Ai mikä product placement?

Mutsin (Carrie-Anne Moss) puhkottua viihde-elektroniikkakuplan, joutuu Kale kaverinsa Ronnien (Aaron Yoo) kanssa turvautumaan vanhaan kunnon itseviihdytykseen eli vakoiluun ja voyerismiin. Amerikkalainen peruslähiö tarjoaakin tarkkailijoilleen aimot annokset aviorikosta, keppostelevia pojankoltiaisia ja kotirouvien cleavagea.

Mutta mitä ihmettä Maciin kytketty videokamera eräänä yönä näyttääkään! Omituisen Mr. Turnerin kämpillä tapahtuu niin kummia, että naapurin vähäpukeinen lolitakin kutsutaan kyttäyskeikalle, joka tapahtumien edetessä muuttuu hyvinkin tiivistunnelmaiseksi

Teinikauhuelokuville tyypillisesti Paranoiassa on "nuoret vastaan aikuiset ja auktoriteetit" -ilmapiiri. Tyhmät aikuiset eivät usko teini-ikäisten selville saamia seikkoja, mistä ei tietenkään hyvää seuraa. Hyvää ei pitäisi seurata myöskään kuvaajalle, joka tiiraa Sarah Roemerin bikineihin "verhotun" ihopinta-alan läpi hitaasti ja naurettavan monta kertaa.

David Morse on hyytävän hyvä Mr. Turnerina, jonka epäilyttäviä toimia teinitrio alkaa työkseen tarkkailla. Pahis, joka asuu tavallisella asuinalueella tavallisten ihmisten ympäröimänä, sopii erityisen hyvin aikaan, jona tavalliset hoitsut listivät kehitysvammaisia sairaalasänkyihin. Se sopii myös aikaan, jona pahuus ei ole yksiselitteistä tai kuvattavissa selkeillä määreillä todellisuudessa tai elokuvissakaan.

Ilman väkisin väännettyä romanssihapuilua ja röyhkeää tuote-esittelyä Paranoia voisi olla tyly, ahdistava ja pessimistinen kuvaus homo sapiens -lajista, joka tuhoaa itseään säälimättä ja usein ilman sen suurempaa syytä. Sellaisenaan se on vain yllättävän hyvin sujuvaa viihdettä.