My Little Pony elokuva valkokangas

Tv:ssä ja Netflixissä nähty My Little Pony – Ystävyyden taikaa -sarja on jälleen saanut pitkän elokuvan muodon. Alun perin 1980-luvun tuote- ja tv-sarja elää 2010-luvun sarjaversion myötä uutta nousuaan. Sateenkaaren väreissä ja miljoonan hertsin taajuuksissa raikuva ponipulina nauttii elokuvanäytöksen yleisöotannan perusteella enimmäkseen pienten tyttöjen suosiota.

Ponien suuret Ystävyysjuhlat meinaavat mennä pilalle, kun ilkeän Myrskykuninkaan lähetti Tempest saapuu sotajoukkoineen ponien kotiin Equestriaan. Myrskykuninkaan tarkoituksena on saada kaikkien neljän prinsessan taikavoimat itselleen ja Tempest onnistuu vangitsemaan kolme. Neljäs, eli Twilight Sparkle onnistuu pakenemaan Mane Six -ystäväjoukkonsa kanssa etsimään apua aavikon toispuolen mystiseltä kuningattarelta.

My Little Pony elokuvan (2017) ensitahdeilla tuntuu kuin silmille rävähtävät karkkivärit, kimeä kailotus ja ponien koohotus imisivät heti kättelyssä kaiken energian ja keskittymiskyvyn, ja tuleva puolitoistatuntinen vaikuttaa täysin mahdottomalta katsomiskokemukselta. Mutta, kunhan introsta päästään ohi ja itse tarina alkaa rullata, ei elokuva niin kamikazeosastoa olekaan.

Mukaan seikkailuun on ujutettu aika perinteiseen ja turvalliseen tapaan erilaisia kohtaamisia niin surkuhupaisan ilmalaiva-merirosvojoukon kuin vedenalaisen taikamaailman kanssa. Poniystävysten välillä koetaan myös välirikkoja ja mukaan mahtuu monia teemoja, kuten orjuuden ikeestä vapautumista, yksinäisyyden käsittelemistä ja totta kai rohkeuden ja oman itsensä löytämistä.

Tempestin pettymysten täyttämä menneisyys kasvaa ja muuttuu ystävyyden ja uuden alun löytymiseksi, mutta ei kuitenkaan liian maireasti, vaikka elokuvan muu kuvasto voisi niin antaa olettaa. Huono-onnisen ponin hahmon ympärille luotu tunnelma on itse asiassa yllättävän painava. Kun nelivuotiaat pääsevät jo aikuisen kanssa elokuvaa katsomaan, miettisin kahdesti, kannattaako ainakaan kovin herkkää pikkukatsojaa mukaan ottaa.

My Little Pony -sarjan yksityiskohtia heikonlaisesti tuntevana oli hieman vaikea ensin käsittää ponien eri ominaisuuksien merkityksiä, toisilta kun löytyy siivet, toisilta yksisarviset, ja mukana on myös vauvalohikäärme. Totta kai! Seitsenvuotias, ponigenressä varsin inessä oleva seuralainen toki osasi elokuvan jälkeen selittää aikuiselle sujuvasti kaikki aukkokohdat.

Mukaan seikkailuhärdelliin mahtuu eriluonteisten ponien ilakoinnin lisäksi Pinkie Pien, impulsiivisen ja hassuttelevan ponin, lauluhetkiä. Vaikka itse biisit eivät esimerkiksi Frozen-tyyppisten, eeppisten balladien sarjaan nousekaan, täytyy pinkin ponin vallatonta anarkiaa ihailla. Elokuva on korviasärkevästä toitotuksesta huolimatta muutenkin täynnä raikasta girl poweria.