Nallepeukaloisen retket
Maailman Vahvin Nalle on ollut ruotsalaisen kansankoti-ideologian lähettiläs lapsille jo 1960-luvulta asti, jolloin Nalle-sarjakuvien julkaisu alkoi. Nallesta käytetään nykyisin Suomessakin alkuperäistä Bamse-nimeä, mikä on hämäävää ja sekoittavaa, sillä Nalle tunnettiin vuosikymmeniä ihan vain Nallena. Ei Aku Ankkaakaan kutsuta Donaldiksi, vaikka se hahmon alkuperäisnimi onkin. Nalle-elokuvat ovat silti Suomessa Bamse-elokuvia, joten päähenkilö olkoon tässäkin tekstissä Bamse.
Parhaimmillaan Bamse on hyvä esimerkki siitä, että on hyvä olla kiltti ja on hyvä myös olla suoraan uskomatta sitä, mitä ei tiedä. Bamse on myös kyennyt pääosin hälventämään sen käsityksen, että kilttinä oleminen tarkoittaisi heikkoutta. Päinvastoin Bamse on jymyhunaja-dopingia kiskottuaan maailman vahvin, ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja rauhan turvaamiseksi silloin, kun se on välttämätöntä eikä muuta keinoa ole. Osan vihollisistaan Bamse on kuitenkin saanut pysyvästi tolkkuihinsa järkipuheella.
Takavuosikymmeninä Bamse-sarjakuvissa on ikävimmillään esiintynyt tympeää hyveellisyyttä, joka on ollut ylimielistä ja muuta kuin umpiruotsalaista yhteiskuntajärjestelmän ideaalia vähättelevää. Hetkittäinen maailmanparannussävy pisti allekirjoittaneella aikoinaan alitajuisesti silmään jo lapsena, tai sitten Bamsen seikkailut eivät muuten olleet niin vetovoimaisia, koska päähuomio meni ihan muihin sarjakuviin. Nykyseikkailuissa tätä aspektia ei enää taida olla, vaan Bamse keskittyy perheenisänä olemiseen. Niin se keski-ikä liennyttää.
Nykysukupolvelle Bamsen tunnetuimmat seikkailut ovat valkokankaalla. Bamse-elokuvia on tullut tasaiseen tahtiin noin kahden ja puolen vuoden välein alkaen elokuvasta Bamse ja rosvokaupunki (2014). Bamse ja maailman pienin seikkailu on järjestyksessään viides täyspitkä Bamse-elokuva. Jokaisen elokuvan on ohjannut tai ollut osittain ohjaamassa Christian Ryltenius, tuo ruotsalaisen lastenanimaation nykyinen moottori. Ryltenius on ehtinyt ohjata viime vuosikymmenen aikana myös yhden Pekka Töpöhännän (2020) ja kaksi Mimmi Lehmää.
Tuoreimmassa kokopitkässä Bamsen tytär Nalle-Maija juo keksijäkilpikonna Kilpisen kehittelemää salaperäistä XYZ-mehua, joka kutistaa Nalle-Maijan muurahaisen kokoiseksi ja johdattaa hänet lilliputtitason seikkailuihin. Pienempien perspektiivistä katsominen on tuttua tematiikkaa myös perheen pienemmille, oli sitten tutustunut Peukaloisen retkiin, Onnelin ja Annelin talven (2015) pienikokoisiin Vaaksanheimoihin tai vaikkapa Marvelin Muurahaismieheen (2015). Maailma näyttää erilaiselta ja se on täynnä rikasta elämää.
Bamsen ja maailman pienimmän seikkailun ja Bamse-tarinoiden pääantagonisti eli paikallinen nallewahlroos, läpeensä ahne kapitalistipohatta Kroisos Myyrä aikoo samaan aikaan jyrätä kauniin niittyalueen maksulliseksi parkkipaikaksi lisätienestien takia. Sosiopaattisen rahanahnetta keinottelijaa eivät pienten asiat kiinnosta, luontoarvoista puhumattakaan. Kroisos on kuin Kummelin legendaarinen Myrkyttäjä riehuessaan estoitta hyönteismyrkkyjensä kanssa. Mukana ollutta nuorempaa kriitikkoa Kroisos suorastaan pelotti häikäilemättömällä ahneudellaan ja julmalla luonteellaan.
Nalle-Maija päättää auttaa hyönteis- ja pieneläinkuntaa parhaansa mukaan säilyttämään kaikille yhteisen luontoalueen. Myös Bamse kutistaa itsensä voidakseen paremmin etsiä lastaan. Sekä Bamsea että Nalle-Maijaa auttaa salaperäinen Supersammakko, naamioitunut vauhdikas oikeuden puolustaja. Zorro-henkinen Supersammakko on hauska, toimiva ja aktiivinen lisä Bamsen ja hänen perheensä ystäväpiiriin. Supersammakko oli nuoremman kriitikon mieleen, ja piristi elokuvan rytmitystä silloin kun tahti oli hidastua ja kaikentietävä kertojanääni pääsi liiaksi valloilleen.
Supersammakosta oli hyötyä, mutta sen sijaan kenellekään elokuvan hahmolle ei ollut hyötyä Yhdistyneiden Hyönteiskuntien loppumattomasta lausuntojen sorvaamisesta ja kuukausia myöhässä tulevasta vetoomuslausekkeiden laatimisesta. Piikki on yllättävän terävä ja osuva varsinkin, kun Bamse-tarinoilla on hyvin idealistinen historiansa. Ruotsinkielisessä alkuteoksessa YH:n pääsihteeriä ääninäyttelee itse Carld Bildt, Ruotsin entinen sosiaalidemokraattinen pääministeri, mikä vielä korostaa pointtia.
Elokuvan fokus keskittyi hyvin tiiviisti hyönteistasolle ja kahteen sen päähenkilöön, mikä piti tarinan tiiviinä ja rönsyilemättömänä. Bamsen muu perhe jäi suosiolla sivuosaan. Kokonaiskuva oli ytimekäs ja hyvin tarkoitustaan palveleva. Koko perheelle sopivia ja riittävän lyhykäisiä teatterielokuvia ei ole koskaan liikaa, ja tiiviin kerronnan avulla on vältetty tarinan ajautuminen harhapoluille.
Seuraava:
Kingdom of the Planet of the Apes
Visuaalisesti tyylikäs, rutiininomainen jatko Apinoiden planeetan yhä kasvavalle saagalle.
Edellinen: Immaculate – Tahraton
1970-luvun eurokauhua heijastava elokuva on intensiivisen tasokkaasti toteutettu teos, jossa Sydney Sweeney tekee vahvan pääroolin.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta