Maailman nopein intiaani valkokangas

Uusiseelantilainen Burt Munro (1899–1978) omisti elämänsä moottoriurheilulle. Hänen päämääränään oli kulkea vuosimallin 1920 Indian Scout -moottoripyörällä mahdollisimman lujaa. Munro käytti vuosikaudet antiikkipyöränsä viemiseen äärirajoille, usein mitä omintakeisimmin keinoin. 60-luvulla Munron onnistui lopulta kellottaa Bonnevillen suola-aavikolla Intiaanin nopeusennätyksiä, jotka ovat edelleenkin voimassa.

Roger Donaldsonin (Cocktail, The Recruit) ohjaama Maailman nopein intiaani on tarina Munron (Anthony Hopkins) matkasta Uudesta-Seelannista kohti unelmaansa, Utahin erämaata ja kahdensadan mailin tuntinopeutta. Elokuva on huolella tehty, hieman vanhahtava draama, jollaisista ohjaajalla on aiempaakin näyttöä, erityisesti Kuuban kriisistä kertova Kolmetoista päivää. Maailman nopein intiaani on myös hyväsydäminen elokuva, jonka maailmasta tai ihmisistä ei juurikaan synkkiä puolia löydy.

Elokuvan alkuosa kuvaa Munron eläkepäiviä uusiseelantilaisessa pikkukaupungissa. Yhteisönsä arvostama, mutta samalla hieman kylähulluna pidetty sympaattinen vanhus rakentaa pyöräänsä ja säästää rahaa Yhdysvaltain-matkaan. Suolatasangoille on päästävä ennen kuin pumppu pettää. Sivujuonteina kulkevat Munron ihmissuhteet, erityisesti ystävyys naapurin Tom-pojan (Aaron Murphy) kanssa. Elokuvan loppupuoli on varattu vivahteikkaalle tie-elokuvalle sekä itse ennätysajolle.

Tieosuus on Maailman nopeimman intiaanin parasta antia. Vastoinkäymisten ja komeiden maisemien täyttämällä matkallaan Munro joutuu turvaamaan paitsi omaan neuvokkuuteensa myös muiden ihmisten apuun ja hyväntahtoisuuteen. Mies toteuttaa unelmansa ja saa uusia ystäviä, mutta joutuu samalla elämään reistailevan terveytensä kanssa sekä pohtimaan elämää ja vanhenemistaan. Hopkins on läsnä jokaisessa elokuvan kohtauksessa ja hänen läsnäolonsa on vakuuttavaa. Teemojen runsaus sekä Hopkinsin roolisuoritus luovat Munron hahmoon syvyyden, jonka varaan koko elokuva rakentuu.

Maailman nopein intiaani lipsahtaa välillä turhan keveyden ja patetian puolelle. Tästä huolimatta Donaldson on kuitenkin tehnyt epätasaisen uransa parhaan elokuvan. Teoksesta voi helposti aistia sen lämmön, jolla sekä ohjaaja että pääosan esittäjä ovat aiheelleen omistautuneet. Maailman nopein intiaani on arvokas tarina yhden miehen unelmasta, mutta myös muistutus siitä, että unelmat harvoin toteutuvat ilman kanssaihmisten tukea.