Yllättäviä yhteyksiä
Agnès Varda on yksi ranskalaisen elokuvan suurista nimistä, joka aloitti uransa jo ranskalaisen uuden aallon aikaan 1960-luvun alussa. Liki 90-vuotias ohjaaja on saamassa ensi keväänä Oscar-palkinnon elämäntyöstään. Uusin dokumentti Kasvot, kylät ei osoita merkkejä hidastumisesta, päinvastoin. Agnès Varda on Ranskan kiertueellaan yhä täynnä lapsenomaista innostusta ja ihmetystä, jonka hän jakaa yli 50 vuotta nuoremman matkakumppaninsa JR:n kanssa.
Varda ja isojen muraalien tekoon erikoistunut valokuvaaja JR lähtevät matkalle ympäri ranskalaista maaseutua. Vapaita seiniä etsiessään kaksikko kohtaa pikkukylien asukkaita ja ikuistaa heidän muistojaan pitkin vierailemiensa kylän muureja. Kasvot, kylät on yhtälailla tarina työtätekevästä Ranskasta kuin Agnesin ja JR:n välille syttyvästä ystävyydestä. Yhteinen matka kahden eri ikäpolven edustajan välillä on täynnä lämpöä ja molemminpuolista kunnioitusta.
Kasvot, kylät juhlistaa arjen pieniä asioita. Se nostaa dokumentin tähdiksi tehdastyötekijät, postinkantajat ja kahviloiden tarjoilijat, joiden jättiläismäiset kuvat valvovat kaupunkien ja työmaiden rauhaa. Se luo kuvien avulla muistoja alueen asukkaista ja ilahduttaa yksinäisissä ammateissa puurtavia työntekijöitä. Ikuistetuiksi tulleet kasvot ovat täynnä ylpeyttä, iloa ja liikutusta, kun heidät kuvataan teosten vierellä. Itse muraalit ovat oivaltavia ja monitahoisia.
Dokumentti taiteilee hienosti hetkellisen katutaiteen ja ajattoman elokuvan välimaastossa. Kaikkia taideteoksia ei ole tarkoitettu pysyväksi osaksi kaupunkimaisemaa. Osa niistä koristaa purku-uhan alaisia taloja ja toiset nousuveden oikuille jääviä rakennuksia. Dokumentti tallentaa kaikki teokset ja muuttaa näin niiden muotoa kiinnostavilla tavoilla. Se tarjoaa näin kiehtovan keskustelun menneen ja tulevan välillä samalla tapaa kuin JR:n taideteokset elokuvan sisällä.
Elokuva näyttäytyy perinteisenä matkakorttidokumenttina, mutta se on täynnä yllättäviä yhteyksiä. Elokuvan visuaalinen tyyli keskittyy kertomaan teosten tarinaa, mutta löytää aina välillä oikukkaita kuvallisia vitsejä tarinoiden leikkauskohdissa. Varda ja JR kinaavat leikkimielisesti miehen mustista aurinkolaseista, jotka tuovat Vardalle mieleen hänen entisen ystävänsä Jean-Luc Godardin. Hänet ohjaaja sai riisumaan ikoniset lasinsa Cléo viidestä seitsemään (1962) elokuvan sisällä nähtävässä lyhytelokuvassa, mutta JR:n lasit tuntuvat pysyvän tiukasti silmillä.
Kasvot, kylät on vastustamaton dokumentti, josta välittyvät suuret tunteet ja lämmin yhteisöllisyys. Siinä käydään kiehtovia keskusteluja paikallisten kanssa taideteoksien merkityksestä ja heidän asemastaan yhteisössä. Pienistä tarinoista kudotaan kaunis tilkkutäkki Ranskasta, ja valoisa Agnès Varda sulattaa varmasti katsojan kuin katsojan sydämen.