Ajatus kateissa

Kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen meillä suoraan videolle julkaistu Mindstorm olisi periaatteessa voinut olla laadukaskin elokuva suhteellisen kokeneen näyttelijäkaartinsa (Ironside, Moriarty, Roberts) takia. Mutta juuri heidän huonoon näyttelemiseensä elokuva kaatuu. Siihen ja mahdottomaan käsikirjoitukseen. Ohjaaja Richard Pepin ei toistaiseksi ole saanut aikaan mitään mainittavaa ja hän onkin luonut uraa lähinnä tuottajana. Olisi saanut jäädä sille tielleen.

Mindstorm on sekava, Hondurasista vuonna 1985 alkava tarina, jonka alussa neuvostokommandot tappavat kaikki tutkimuslaitoksessa, jossa analysoidaan telepaattisia lapsia. Myöhemmin ainoa hengissä selvinnyt ja jo aikuinen Tracy (Vaugier) auttaa FBI:ta kadonneiden lasten etsinnässä. Senaattori Armitage (Ironside) pyytää tätä etsimään kadonneen tyttärensä, joka on joutunut psykoottisen kulttijohtajan David Mendezin (Roberts) pauloihin. Tämän jälkeen käsikirjoitus poukkoilee moneen uuteen suuntaan ja menneisyys alkaa loksahdella uomiinsa. Kunnon tuotantokapasiteetilla ja vähemmän väsyneillä näyttelijöillä asetelmasta olisi saatu päteväkin tuotanto. Nyt tämä köyhän miehen versio saa vain pahalle tuulelle tuhlatun puolitoistatuntisen takia.

Lukuisat epäjohdonmukaisuudet tekevät Mindstormista elokuvan, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Erityisesti me kuluttajat ansaitsemme parempaa vastinetta ajallemme kuin katsomalla elokuvaa, jossa näyttelijät eivät voisi olla vähemmän kiinnostuneita omista rooleistaan ja vuorosanoistaan.

*
Arvostelukäytännöt