Koukkusormi valkokangas

Aikanaan Hollywoodin liepeillä toimivat nukkavierut tuotantoyhtiöt työstivät kauhuelementeillä viritettyjä halpiksia minkä ehtivät. Alan harrastajien keskuudessa näitä b-leffoja kutsutaan "kalkkunoiksi". Vaikka legendaarisimmat kalkkunat ovat jo menneiden vuosikymmenien nostalgista juhlaa, niin vastaavaa tuotantoa on yhä edelleen olemassa ja siihen tuotantoon törmää lähinnä suuremmissa videovuokraamoissa, jonne tämä ensi-iltaan tulla tupsahtanut Koukkusormikin olisi muitta mutkitta kuulunut.

Aikamme yksi surullisimpia koomikoita, Steve Martin, esittää nukkavierua halpatuottaja Bowfingeriä, joka saa käsiinsä Pullean sateen käsikirjoituksen ja haluaa tehdä siitä elokuvan keinoja kaihtamatta. Bowfingerin johtama rymyisä kuvausryhmä kuvaakin salaa elokuvaansa Hollywoodin kuuminta toimintatähteä Kit Ramseyta (Eddie Murphy). Ja hauskaa on.

Tällä kertaa en taivastele Steve Martinia, koska olen taivastellut häntä jo niin monta kertaa eikä hänessä oikein riitäkään enää aihetta edes aivasteluun. Oikeastaan Koukkusormen kohdalla kohtaa oikean dilemman. Elokuva on jo niin huono, että sitä voi omalla tavallaan pitää hyvin hauskana. Eddie Murphy oli elokuvan ehdoton helmi, sillä yhtä alas vajonnutta näyttelemistä ja roolivalintaa en ole pitkiin aikoihin nähnyt - ehkä sitä voi pitää jopa terapeuttisena. Eli onko elokuva silloin enää huono, jos se on hauska?

Mutta, mikä sitten on hauskaa? Onko se hauskaa, että tehdään suuren tuotannon elokuva halvan kalkkunan tekemisestä kahdella kuuluisalla "koomikolla" höystettynä. Varsinkin kun itse elokuvassa oli vähemmän juonta kuin siinä kuvatussa elokuvassa. Voi ihme, eihän Koukkusormi olekaan sitten enää kalkkuna! Se on suuren tuotantoyhtiön ja studion tekele ja siinä on kuuluisia näyttelijöitä… Se on pitkästyttävä ja huono, eikä siinä ole edes kunnon juonta… Se on hollywoodilaista viihdettä… Voi, Frank Oz, olisitpa pitäytynyt tekemässä vain niitä Muppetteja. Minä pidin niistä.