Tumma kristalli kotikatsomo

Toisessa paikassa ja ajassa tummasta kristallista riippuvaisina elävät rujot, korppikotkan ja liskon sekasikiöt, skeksit. Vaikka laji hallitseekin maailmaa kristallilinnastaan käsin, vaikuttaa toisaalla vastavoima, hyväntahtoiset mystikot. Mandaloitaan tyytyväisinä hiekkaan piirtelevien mystikkojen johtajalla on kasvattipoikana Jen, jonka lajin skeksit ovat aikoinaan kokoaan hävittäneet maan päältä. Ennen viimeistä henkäisyään mystikkovanhus vannottaa Jenin parantamaan tumman kristallin ja etsimään tuhat vuotta sitten irronneen sirpaleen.

Tumma kristalli on parinkymmenen vuoden takainen Jim Hensonin ja Frank Ozin (Koukkusormi, Stepfordin naiset) yhteistuotanto. Henson tunnetaan parhaiten muppeteistaan ja myös Tumma kristalli on toteutettu fantastisten nukkehahmojen avulla. Visuaalinen ilmiasu perustuu pitkälti kuvittaja Brian Froudin näkemyksiin. Froud on ollut aktiivisesti mukana elokuvan teossa mm. luonnostelemalla kaikki olennot. Lopputulos on sävyiltään huomattavan synkkä värejä ja yli-ilkeitä antagonistejaan myöten.

Tumma kristalli vaikuttaa tekosyyltä esitellä katsojalle erilaisia nukentekijöiden taidonnäytteitä, mistä kertovat myös lukuisat, jatkuvasti toistellut lajinimet, kuten garthimit, gelflingit ja podlingit. Koomiseksi lajikirjon tekee se, että sankari Jen ihmettelee ympäristöään vähintään yhtä paljon kuin katsoja. Jen ei missään vaiheessa onnistu olemaan osa Tumman kristallin maailmaa ja tarinan seuraaminen tuntuu yhdentekevältä. Keskittymistä häiritsee myös paikoin sopimaton musiikki, jonka turha alleviivaavuus vie pois usean kohtauksen mahdollisen mielenkiintoisuuden.

Hahmot on kuitenkin valmistettu huolella ja näyttelijät tekevät loistotyötä fyysisen ilmaisun puolesta. Kaikki visuaalisesti miellyttävät elementit eivät pääse täysin oikeuksiinsa, sillä yksinkertainen tarina nojaa liiaksi toistoon ja absoluuttiseen hyvä-paha -erotteluun. Jokseenkin odottamaton loppuratkaisu on tosin miellyttävä yllätys.

Dvd-julkaisun mukana on vaihteeksi mukiinmenevä dokumentti elokuvan tekemisestä. Tavanomainen puhuvien päiden omakehu puuttuu ja tunnin sisällä dokumentti ehtii esitellä perusteellisesti Tumman kristallin taustaa. Myös tämän hetken fantasiaelokuvabuumia vasten kooste on mielenkiintoista katsottavaa historiallisessa mielessä. Vuonna 1982 ei vielä herkuteltu digitaaliefekteillä, vaan kaikki tehtiin huolellisena käsityönä.