Arvoituksia arkussa valkokangas

"Älä yritä! Tee, tai älä tee", kähisi Frank Oz esittäessään jedi-suurmestari Yodaa Imperiumin vastaiskussa (1983). Oz on yli sadan elokuva- ja tv-roolinsa sekä nukkemestarin taitojensa ohella ehtinyt myös kameran taakse. Täyspitkiä elokuvaohjauksia on syntynyt täysi tusina, joista osasta on vain yritetty tehdä hyviä, osasta on tehty hyviä. Arvoituksia arkussa kuuluu jälkimmäiseen kastiin.

Englantilaisena herrasmiehenä Oz hyödyntää kotikenttäetuaan ohjaamalla sysimustalla brittihuumorilla kyllästetyn, äärimmäisyyksillä farssimaisesti irrottelevan mutta samalla draamallisesti perille uppoavan tragikomedian. Sovinnaisuuden kaapu heitetään tarpeettomana takkaan, mutta lämminhenkisyyttä ja inhimillisyyttä ei unohdeta hulluimpinakaan hetkinä.

Brittiläisen suvun patriarkka on menehtynyt hiljattain, ja siunaustilaisuudessa suvun jäsenten keskinäiset suhteet ajautuvat piilevistä kriisipesäkkeistä makaaberiin kaaokseen. Alkuperäinen mainoslause "from director Frank Oz comes the story of a family that puts the F U in funeral" kertoo kaiken olennaisen.

Vainajan poika Daniel (Macfadyen) sekä hänen vaimonsa Jane (Hawes) haaveilevat omasta talosta, mutta rahat ovat tiukoilla, eikä kirjailijaveli Rupert (Graves) suostu menestyksestään huolimatta pulittamaan edes omaa osuuttaan hautajaisista. Veljeskateus on kuitenkin sysättävä sivummalle, kun hautajaisiin ilmaantuu salaperäinen kiristäjä, joka uhkaa paljastaa vainajan salatun kaksoiselämän koko saattoväelle.

Samaan aikaan Danielin serkun Marthan (Donovan) yritys esitellä sulhasmiehensä isälleen ei suju toivotusti, kun sulho nielee tietämättään annoksen vahvaa hallusinogeeniä. Säntillisestä lakimiehestä täydeksi happopääksi muuttuva hahmo vaatii esittäjältään paljon, jotta roolisuorituksesta ei tule yksiulotteista karikatyyriä. Loistelias Alan Tudyk vastaa huutoon.

Vaikka jokaiselle pääosanesittäjistä on kirjoitettu vahva rooli, Tudyk on lähellä varastaa joka ainoan kohtauksen, jossa näyttelijä on mukana. Inhimillisyys ja nyanssit säilyvät railakkaimpienkin harhanäkykohtausten ja ilkosillaan juoksenteluiden aikana. Firefly-sarjassa sekä Ritarin tarinassa (2001) tärkeissä sivuosissa vakuuttanutta näyttelijää voisi pitää myös maneeriensa ja aksenttinsa puolesta ihka-aitona brittinä, ellei tietäisi Tudykin olevan Teksasista.

Toimiva huumori on ehkäpä vaikein ja aliarvostetuin elokuvallisen ilmaisun muoto. Yksinkertaisimmiltakin näyttävät kohtaukset vaativat toimiakseen erinomaisen käsikirjoituksen ja luontevan kontekstin. Vanha totuushan on, että sekä elokuva-alan palkintoja että esteetikoiden kriittistä suosiota on huomattavasti helpompi kalastella synkkäsävyisillä, "vakavilla" itkupotkudraamoilla, jotka ovat kommentoivinaan syvällisesti koko yhteiskunnan tilaa, vaikka ne olisi kirjoitettu kyynisesti Oscar-tilaustöinä.

Perinteisemmän kuivan englantilaishuumorin yhdistäminen sekä farssimaiseen, räävittömyyksien höystämään kohellukseen että dysfunktionaalisesta perheestä kertovaan draamaan on ollut haastavaa, mutta Ozin napakka ohjaus onnistuu tasapainottelemaan mestarillisesti tyylilajien välillä. Arvoituksia arkussa saa vahvaa tukea Dean Craigin nappiin osuvalta käsikirjoitukselta, joka paikoin venyttää, mutta ei koskaan ylitä estottoman poliittisen epäkorrektiuden ja mauttomuuden välistä rajaa.

Samaan aikaan kun elokuva nälvii tärkeileviä ja kulissien ylläpitoon keskittyviä perinteitä, siihen on kuitenkin punottu yllättävänkin tarkkanäköisiä huomioita perheen, ystävien ja parisuhteen lainalaisuuksista. Huumeista, rivosuisista rullatuolivanhuksista, nekrofiilisistä väärinkäsityksistä sekä ahneista kääpiöistä (Peter Dinklage) huolimatta elokuvan moniongelmainen suku muistuttaa enemmän oikeita ihmisiä kuin yhdessäkään rapakontakaisessa Hollywood-kiiltokuvakomediassa.

Yhtä kipeitä luurankoja voi löytyä lähes jokaisen suomalaisenkin suvun komerosta, ja kärjistyksien avulla niitä on mahdollista käsitellä, ellei ongelmia haluta lakaista maton alle. Siitä syystä ei myöskään yllätä, että Suomessa elokuvan ikärajaksi on asetettu K7, kun taas hysteerisesti elämän perusasioihin suhtautuvassa ja elokuviensa kirosanoja ikärajojen kanssa ristiintaulukoivassa Yhdysvalloissa elokuvan luokitus on R, eli elokuva on kielletty alle 17-vuotiailta.