Maailmassa on virhe

Tekisi mieli aloittaa tämä teksti toteamalla jotenkin latteasti, että ”politiikkaa elokuvien kautta käsittelevä Lens Politica -festivaali (13.–22.11., Helsinki) on Suomessa juuri nyt erityisen ajankohtainen”. On maahanmuuttoa, ilmasto lämpenee kuin sauna suviyönä ja kai tuolle kansantaloudellekin jonkun pitäisi jotain tehdä. Tosiasia kuitenkin on, että politiikka on aina ajankohtaista. Siihen vain kiinnitetään niin kovin vaihtelevasti huomiota.

Jo kymmenettä kertaa järjestettävän Lens Politican julkilausuttu tavoite on herättää keskustelua. Näin ollen festivaalin ohjelmistoon kuuluu elokuvien ohella myös erilaisia työpajoja ja keskustelutilaisuuksia. Keskusteluista mainittakoon erikseen 20.11. järjestettävä ”faktantarkistus ja journalismi” -tilaisuus. Sen pohjana toimii ”A Gay Girl in Damascus” -blogi, jonka Syyrian levottomuuksia käsitelleet tekstit paljastuivat amerikkalaisen Tom MacMasterin kirjoittamiksi. Jos tapaus ei ole tuttu, niin festivaalin ohjelmistosta löytyvä Sophie Deraspen ohjaus The Amina Profile (2015) valottaa taustoja.

Lens Politica aktivoi itseilmaisuun kolmipäiväisellä elokuvantekohaasteella. Kaikki ovat tervetulleita, sillä tarvetta on niin kirjoittajille, maskeeraajille, juoksupojille, ohjaajille kuin leikkaajillekin. Maistuvia sämpylöitä pyörittelevät catering-amatöörit lienevät erityisen haluttuja tiimiläisiä urakan loppumetreillä. Valmiit elokuvat esitetään osana muuta ohjelmistoa lauantaina 21.11.

Avajaiselokuvana nähtävä Avi Lewisin ohjaama This Changes Everything (2015) väittää provokatiivisesti, että kapitalismi on suora syyllinen ilmastonmuutokseen, josta puolestaan seuraa maailmanloppu. Hienovaraisesti verhottua viestiä edustaa niin ikään Marton Jelinkon mustan huumorin pläjäys Finsensus (2015), jossa kolmen ässän hallitus tekee pakkoleikkauspäätöksiä neljännen henkilön ruumiinosiin.

Vaikka kyse ei olekaan enää ihan uunituoreesta dokumentista, kerää Ai Weiwei: Never Sorry (2012) epäilemättä yhden festivaalin suurilukuisimmista yleisömääristä. Alison Klaymanin dokumentti Kiinan parhaiten Pekingin ulkopuolella tunnetusta toisinajattelijasta ja taiteilijasta on Suomessa tällä hetkellä erityisen ajankohtainen Helsingin HAM-galleriassa pyörivän Weiwei -näyttelyn vuoksi.

Eläinten oikeuksia arvioidaan kahden dokumentin kautta. Etelä-Afrikassa leijonien kasvatus on ropoja kiitettävää tahtia pinoavaa liiketoimintaa. Kun komeaharjainen jellona tarhataan jo pentuna, ei turha vapaus pääse kuluttamaan turkkia. Bruce Youngin ja Nick Chevallierin dokumentille Blood Lions (2015) tekee seuraa norjalaisen psykologin Ola Waagenin tekeytyminen turkistarhaajaksi gonzodokumentaarissa Inside Fur (2014).

Ruokabisneksen järkevyyttä ja post-kolonialismin olemusta pohtiva Kurt Langbeinin työ Land Grabbing (2015) tekee pienimuotoisen kameramatkan maailman ympäri, ja tutkii globaalin ruokateollisuuden realiteetteja. Ruokatuotannon nykyisyyttä ja tulevaisuutta murehtii myös Valentin Thurn dokumentissaan 10 Billion – What’s on Your Plate (2015), joka kysyy, että millä ihmeellä ihmiset onnistuvat ruokkimaan yhä kasvavat ihmismassat kun nykyäänkin nähdään nälkää.

Lisätietoa festivaalista ja sen ohjelmistosta: lenspolitica.net