You Were Never Really Here kotikatsomo

Sotaveteraani Joe (Joaquin Phoenix) ajamassa autoa New Yorkin yössä kohti bordellia pelastaakseen senaattorin nuoren tyttären Ninan (Ekaterina Samsonov). Martin Scorsesen mestariteosta Taksikuskia (1976) tarinaelementeiltään ja kuvaukseltaan muistuttava Lynne Ramsayn elokuva You Were Never Really Here (2017) on kuitenkin hyvin erilainen teos perustuen Jonathan Amesin samannimiseen kirjaan.

Siinä missä Scorsesen elokuva kertoi päähenkilönsä kautta laajemmista teemoista, kuten urbaanista yksinäisyydestä, väkivallan oikeutuksesta ja amerikkalaisen yhteiskunnan rappiosta Vietnamin sodan aikaan, Ramsayn elokuva pureutuu lähinnä päähenkilönsä sisäisenmaailman kuvaukseen. Tämä korostuu elokuvan narratiivin rikkovissa hallusinaatiomaisissa takaumissa Joen traumaattisesta menneisyydestä, jotka on nivottu orgaanisesti osaksi tarinaa, kuten ohjaajan edellisessä elokuvassa Poikani Kevin (We Need to Talk About Kevin, 2011). Takaumien lisäksi ja tyhjät tilat saavat epäilemään, mikä elokuvassa on oikeasti totta ja, mikä Joen kuvitelmaa.

You Were Never Really Heren voidaan nähdä sortuvan itsetarkoituksellisen kauniisiin kuviin väkivallasta ja itsetuhoisuudesta, mutta kaikki tämä kuitenkin palvelee kertomusta hajonneesta ihmismielestä. Harvoin elokuvia tekevällä Ramsayllä on ohjaajana taito luoda hallittu kokonaisuus, joka You Were Never Really Heressa koostuu Jonny Greenwoodin elektronissävytteisestä musiikista, kaupungin valoja ja varjoja hyödyntävästä kuvauksesta sekä tietenkin Phoenixin Cannesin elokuvajuhlilla palkitusta roolisuorituksesta, jossa yhdistyvät uhkaavuus ja empaattisuus.

You Were Never Really Herea tituleerattiin Screen Internationalin arvostelussa 2000-luvun Taksikuskiksi, jollaisena voidaan ennemmin pitää Scorsesen elokuvan käsikirjoittaneen Paul Schraderin uusinta ohjausta First Reformed (2017). Tarinaltaan turhan pelkistettynä You Were Never Really Here ei nouse näiden mestariteosten tasolle. Elokuvan käsittelemät teemat rajoittuvat lähinnä yhden kärsineen sielun psyykeen kuvaukseen ja elokuvan loppu voidaan tulkita joko sen pelastuksena tai lopullisena tuhona.

Harmillisesti Suomessa valkokankaille vain elokuvafestivaali- ja rajoitettuun levitykseen päässeen You Were Never Really Heren toivoisi saavan mahdollisimman suuren yleisön kotiteatterijulkaisuna vahvoista väkivallan sävyttämistä draamoista ja avoimemmaksi jäävästä elokuvakerronnasta pitävien keskuudessa. Elokuvan pääsee katsastamaan vielä isolta kankaalta KAVI:n elokuvanäytöksissä ja Turussa elokuvakerho Kinokoplan syyssarjassa.