William Shakespearen Hamlet kotikatsomo

William Shakespearen klassisin tragedia, Hamlet, esitettiin ensimmäisen kerran 1600-luvun alussa. Siitä lähtien mestariteos on ollut englanninkielisen kirjallisuuden luetuimpia, tutkituimpia, esitetyimpiä ja tulkituimpia tarinoita, mitä on koskaan kirjoitettu. Jokainen vuosisata ja jokainen vuosikymmen on tuottanut omat versionsa Tanskan prinssin traagisesta kohtalosta. Vuonna 1996 valmistui kuuluisan Shakespeare-näyttelijän, Kenneth Branaghin, ohjaama, käsikirjoittama ja pääosanäyttelemä William Shakespearen Hamlet, joka on yksi parhaista Hamlet-filmatisoinneista ja jonka kohtalokkaat tapahtumat on sijoitettu 1800-luvulle.

© 1996 Castle Rock

Tanskan prinssin, Hamletin (Kenneth Branagh), isä, Tanskan kuningas (Brian Blessed), on kuollut hämärissä olosuhteissa. Kuninkaan on murhannut hänen vallanhimoinen veljensä, Claudius (Derek Jacobi), joka on nostattanut itsensä kuninkaaksi ja nainut veljensä vaimon, Gertruden (Julie Christie). Hamlet saa kuitenkin vihiä rikoksesta, kun hänen isävainaansa haamu ilmestyy kostoa vaatien. Ja kohta Hamlet on täysin kostonhimoisten ajatusten riivaama. Hovissa Hamlet tekeytyy hulluksi ja yksin ollessaan häntä kiusaavat yleinen turhautuminen elämään sekä itsetuhoiset ajatukset.

Hamletin onnettomuuksien kierre alkaa, kun hän tappaa kiivastuksissaan korruptoituneen hovimies Poloniuksen (Richard Briers), rakastettunsa Ofelian (Kate Winslet) isän. Kun Ofeliakin tulee hulluksi ja hukuttautuu, hänen veljensä Laertes (Michael Maloney) vannoo kostoa ja laatii yhdessä Claudiuksen kanssa juonen Hamletin pään menoksi. Mikään ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja edessä on verilöyly samaan aikaan, kun Norjan nuori kuningas Fortinbras (Rufus Sewell) on tulossa joukkoineen vaatimaan Tanskan kruunua itselleen.

Myös ristiriitainen katsomiskokemus

Hamletin saattaminen täydessä mitassaan valkokankaalle merkitsi Branaghille pitkäaikaisen haaveen toteuttamista. Lopullisella, lyhentämättömällä elokuvateatteriversiolla on pituutta rapiat päälle neljä tuntia, mutta tuon neljän tunnin ajan istumalihaksiaan kannattaa rasittaa, sillä 70 milliselle kuvattu Hamlet on näkemisen ja kokemisen arvoinen - siis valkokankaalla. Videolla ja tv-ruutuun ahdettuna näinkin pitkästä taideteoksesta nauttiminen alkaa saavuttaa jo masokistisia mittasuhteita. Unohtamatta elokuvan taiteellisia arvoja Hamletia on kuitenkin vaikea olla suosittelematta vain pinttyneille Shakespearen ystäville. En voi myöskään olla sanomatta sitä, että tällainen taide kuuluisi teatterilavalle - koko pituudeltaan ja leveydeltään.

No - itse elokuvaan! Hamlet kattaa ihmisten tunteiden ja tekojen koko kirjon, kuten alkuperäisteoskin. Siinä on seksiä, väkivaltaa, hulluutta, rakkautta, kostonjanoa, juonittelua, intohimoja, hellyyttä, ystävyyttä, politiikkaa, petturuutta ja epäluottamusta. Elokuva saa katsojansa nauramaan, itkemään, hurraamaan ja viheltämään. Ja mikä tärkeintä: Hamletissa tulee hienosti esiin itse kirjailijan kynänjälki. Millaista sisällön ajatonta rikkautta oman aikansa näkemyksellisin populaarikirjailija onkaan joskus saanut aikaan! Branagh kunnioittaa hienosti alkuperäistä tekstiä antaen sanan lumon viedä läpi koko elokuvan. Toisaalta Branagh ei ole arkaillut luottaa visuaaliseen ilmaisuvoimaan. Hamlet on alusta loppuun miltei henkeä salpaavan kauniisti kuvattu elokuva, joka pituudestaan ja puheestaan huolimatta soljuu vastustamattomasti eteenpäin kuva kuvalta. Sointuvat, väräjävät värit, hienot kuvakulmat ja kamera-ajot sekä upea puvustus takaavat Hamletin myös visuaalisen nautinnon.

Upean kielen kruunaavat upeat näyttelijät. Lista on mahtava: mm. Derek Jacobi, Julie Christie, Kate Winslet, Charlton Heston, Nick Farrell, Richard Briers, John Gielgud, Jack Lemmon, Michael Maloney, Timothy Spall, Robin Williams, Billy Chrystal ja Gerard Depardieu niin sivu- kuin päärooleissakin. Joukossa on monia Hollywood-tähtiä ja Branaghin pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Ehkä hienointa oli katsoa, miten vanha apinoiden planeetalla kävijä, Charlton Heston, näyttelijä-kuninkaan (Player-King) roolissaan todistaa edelleen olevansa voimainsa tunnossa, vaikka ikä alkaakin painaa. Tällaisen näyttelijäkaartin kokoaminen on eittämättä merkinnyt myös sitä, miten alan ammattilaiset ja veteraanit itse arvostavat Shakespearen tekstien suurta merkitystä ja ajattomuutta. Toki tällaisella poppoolla on myös kerätty ylipitkälle elokuvalle vetovoimaa ja houkutusta.

Hieman ilkeämielisesti voi myös kommentoida Branaghin roolia joka paikan höylänä ja itse pääosan ylivanhana esittäjänä. Kieliikö moinen jo ylisuuresta egosta, joka ei mihinkään pieneen juhlasaliin enää edes mahdu? Onko Branagh korkeakulttuurisen elokuvan Kevin Costner? Siihen saatte ajattelemisen aihetta katsomalla elokuvan itse.