Kulttiklassikko uusintana
The Wicker Man on vuonna 1973 valmistuneen samannimisen Robin Hardyn ohjaaman elokuvan uudelleenfilmatisointi. Uudemman version luotsannut Neil LaBute on myös osin käsikirjoittanut vuonna 2006 julkaistun teoksen. Alkuperäistä Wicker Man -elokuvaa on tituleerattu Britannian parhaaksi kauhuelokuvaksi ja se onkin saanut kulttiklassikon maineen.
Mielenterveyden rajamailla horjuva poliisi Edward Malus (Nicholas Cage) lähtee yksityiselle Sommersislen saarelle tutkimaan kadonneen pikkutytön tapausta. Saaren kummallinen naisvaltainen väestö pyrkii kuitenkin parhaansa mukaan laittamaan kapuloita Malusin rattaisiin ja estämään tätä selvittämästä tapausta.
LaBute yrittää luoda hämäräperäisen tunnelman ja osin onnistuukin siinä hyvien sivuosa roolisuoritusten säestyksellä. Juuri tunnelma onkin elokuvan parasta antia, sillä saarelaisten zombimainen käytös herättää katsojassa joukon kysymyksiä sekä ihmetystä. Cagen roolisuorituksesta ei voi sanoa samaa, poliisin väsynyt sekä typerä käytös aiheuttaa ennemminkin hampaiden kiristelyä.
Uutta Wicker Mania voisikin kuvailla enemmän psykologiseksi trilleriksi kuin kauhuelokuvaksi. Toisaalta pelkkä hämärä tunnelma ei riitä kantamaan läpi elokuvan, vaan kliseiset juonenkäänteet ovat sekä ennalta arvattavia, että helpohkoja ratkaisuja. LaBute tuntuukin menneen ei vain siitä mistä aita on matalin, vaan siitä mistä se on kokonaan poikki.
Itsenäisenä teoksena The Wicker Man voisi toimia hieman paremmin, mutta uudelleenfilmatisointina sitä on yksinkertaisesti pakko verrata alkuperäiseen. Väkipakolla miljööseen ja juoneen tehdyt pienet muutokset peittyvät suoriin vuorosanojen lainaamisiin alkuperäisestä elokuvasta. Mielenkiintoisena muutoksena mainittakoon kuitenkin saaren asukkaiden naisvalta sekä vanhoillisuus, joka melkein onnistuu tuomaan syvempää ulottuvuutta elokuvaan. Naisten ja miesten sekä modernin ja vanhan vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole yhtä tehokasta kuin edeltäjänsä kristinuskon ja pakanauskonnon vertailu.
The Wicker Man on saanut kyseenalaista tunnustusta myös muualta. Vuotuisissa Razzie Awardseissa se kilpaili peräti viidessä sarjassa: muun muassa huonoimman elokuvan sekä huonoimman pääosan tittelistä, mutta ei voittanut kumpaakaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä
Seuraava:
Blue Sunshine
Arvostelu elokuvasta Blue Sunshine.
Edellinen: Good Year - Mainio vuosi, A
Arvostelu elokuvasta Good Year, A / A Good Year - Mainio vuosi.