The Unholy Trinity kotikatsomo

Villin lännen hirttäjäisissä köyttä kaulaansa odottava vanhempi mies huomaa yleisössä poikansa. Nopealla sananvaihdolla isä haluaa Henry-pojan (Brandon Lessard) tasaavan tilit hänet lavastaneen sheriffin kanssa. Henry aloittaa matkansa kohti Trinityn kaupunkia suojelusenkelinään Samuel L. Jacksonin esittämä mysteerimies. Perillä odottaa Pierce Brosnanin karismalla varustettu sheriffi.

Kosto ja tilinteko ovat lännenelokuvien peruskauraa, jolla The Unholy Trinitykin on monien viime vuosien westernien tapaan ruokittu kylläiseksi. Länkkärit eivät suostu kuihtumaan pois. Valkokankailla on ollut vaikeaa, kuten Kevin Costnerin Horizon: An American Sagalla (2024), mutta pienempiä tuotantoja putkahtelee edelleen kotikatselumarkkinoille tuon tuosta. Kenties lajityypin mahdollistamilla yksinkertaistuksilla on sijansa alati monimutkaistuvassa maailmassa. Länkkäreiden tarjoaman hyvä–paha-asetelman äärellä ei tarvitse paljoa päätään raapia.

The Unholy Trinityn voi ohittaa yhtenä tusinawesterninä muiden joukossa. Ylöspanoltaan ja toteutukseltaan televisiotuotantoa muistuttavan elokuvan anti ei päältä katsottuna ole kummoista. Pari nimekästä näyttelijää ryydittää geneerisissä kulisseissa kuljetettua tarinaa.

Hieman tarkemmalla vertailevalla silmällä elokuva erottuu muista viime vuosien länkkäreistä. Tikkuaskin kanteen mahtuvissa tarinoissa painopiste tapaa olla sisällön sijaan toiminnassa ja sen kuvauksessa sekä tiukassa tunnelmassa. Australialaisen Richard Grayn ohjauksessa The Unholy Trinityn tunnelma on enemminkin lavea ja toiminta lasten pyssyleikit mieleen tuovaa paukuttelua. Tarinassa sen sijaan on aavistus ammennettavaa.

Tikkuaskin kanteen saa raapustettua The Unholy Trinitynkin pääkohdat, mutta niiden lomassa on väljyyttä lepuuttaa teemoja Henryn isästään kuulemien tarinoiden eri puolista. Hyvällä tahdolla elokuvan voi nähdä pojan ymmärryksen laajentumisena huonosti tuntemastaan isästä.

Luenta edellyttää silmien ummistamista elokuvan lajityypillisille tavanomaisuuksille ja huomion kiinnittämistä tarinan rakentumiseen. Rakenteluun on nimittäin käytetty riittävän erilaisia palikoita, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Tosin juonen sujuvan kuljetuksen osalta kaikki palikat eivät ilman pakottamista sovi luonnikkaasti toisiinsa, mutta tuskin kukaan tusinalänkkäriltä kerronnallista hunajaa odottaakaan.

Mitään suurta sanottavaa tai annettavaa The Unholy Trinityllä ei ole. Se on jälleen yksi elokuva lisää täyttämään kotisohvien loputonta katselutarvetta.