Spice World the Movie kotikatsomo

Viime aikojen kovimpia pop-ilmiöitä eli Spice Girls työsti itsestään kertovan elokuvan Spice World (the Movie), jossa tyttöviisikon seikkailuja ohjailee itse ex-Bond Roger Moore. Ensi-illassaan elokuva aiheutti monissa katsojissa pahoja närästeitä, tosin Spice Girlsien tuotemerkin ja varhaisteiniyden ymmärryksen vastapainolla. Spice World tuottaa enemmän harmaita hiuksia arvostelijalleen kuin moni muu elokuva. Se kun ei täytä oikeastaan edes elokuvan mittoja, mutta ylipitkänä musiikkivideona toimii itselleen rehellisenä puppuna viihdyttäessään spaissarifaneja.

Videolla tyttöenergian ylistyslaulu loksahtaa valkokangasta huomattavasti paljon paremmin paikalleen. Elokuvalliset puutteet eivät niinkään häiritse tv-ruudun vilinässä, kun karrikoidut spicegirlsit vilkkuvat minihameissaan ympäriinsä. Kiitos insinööreille kaukosäätimen keksimisestä, sillä niin tyystin omalla wannabee-aaltopituudellaan typyjen ensikeikkaa alustavasta ajasta kertova tarinanpoikanen sykkii.

© 1997 Polygram Filmed Entertainment

Spice Girlseillä on edessä ensimmäinen livekeikkansa Albert Hallissa. Tyttöset eivät tietystikään stressaa ensikeikastaan managerinsa lailla. Ensikeikkaa tärkeämpää on raskaana oleva bestis-ystävä ja menoa ei hidastele edes Spice-bussista löytyvä pikku pommin poikanen saati ulkoavaruuden fanit vaan menon kruunaa hillitön maustetyttöpoweri...

Kun spicettää…

Spice World on vitsi: joidenkin mielestä itseironista naureskelua ja taas toisten turhanpäiväistä "rahat pois" -mentaliteetillä työstettyä roskaa. Populaarikulttuurin olemus piilee siinä, että se toimii siinä suositun viihdyttämisen tarkoituksessaan, mihin se on tehty. Tuoteajattelun kehyksissä Spice World on mitä onnistuneinta fanikamaa, joka tarjoaa mielihyvää tämän mielihyvän ystäville. Kun spicettää, niin Spice World tarjoaa sitä nektaria. Vai onko koko ilmiön kohtalona jo lopullinen kuihtuminen, kun viisikkokaan ei ole enää viisikko…

Elokuvallinen vajaavuus ei tee Spice Worldistä silkkaa roskaa, vaikka helposti niin haluaisikin ajatella. On vaikea ymmärtää tyttöenergian syvintä olemusta, jos ei ole energinen tyttölapsi, mutta jos ajattelee omia angstifanaattisia aikojaan, niin kyllähän sitä Rock and Roll All Niten tahdeissa oli täyttä ymmärrystä vailla itsekin. Aika aikaansa kutakin ja popin tuotteet toimivat parhaiten juuri omassa ajassaan. Siltikään on vaikea kuvitella, että Spice Worldistä kehkeytyisi vuosikymmenestä toiseen tuoreutensa säilyttävää ikivihreää klassikkoa. Ollakseen hauska voisi todeta Spice Worldin olevan eräänlainen 90-luvun lopun Easy Rider: aikansa hitteyttä, joka vuosien saatossa kadottaa imunsa ja hohtonsa muun muodin tapaan.

Kotivideomaisesti kokoon koostettu Spice World iskee varmasti tykärillisen girlpoweria teinifanien pyrkkäreihin ja toisaalta villitsee mielikuvituksen pahimmilta Mel B -faneilta. Kaunista katsella, mutta kamalaa ajatella. Vaihtoehtoisia näkemyksiä Spice World tarjosi jo ensi-iltansa aikoihin Viisikon uusista seikkailuista aina Populaarikulttuurin syvimpään olemukseen.