She Hate Me kotikatsomo

Pian huikaisevan hyvän 25th hour -elokuvan jälkeen She Hate Men tehnyt Spike Lee on kieltämättä monipuolinen elokuvantekijä, niin hyvässä kuin pahassakin. She Hate Me -leffassa yhteiskuntasatiirista ja lääkefirmojen eettisyydestä liikkeelle lähdettyään hän kuitenkin eksyy pian jonnekin miehisten seksifantasioiden ja epämääräisen perhetragedian sekasortoon.

Jack on menestyvä lääkefirmassa työskentelevä bisnesmies, kunnes työkaverin itsemurha saa hänet pohtimaan elämän syvempää merkitystä ja omaa moraaliaan. Saatuaan vielä potkut työstään Jack päätyy rahapulassaan lesboksi ryhtyneen entisen tyttöystävänsä ehdotuksesta siittämään rahasta lapsia lesbonaisille. Kovin on Jack hedelmällinen mies, sillä pian hänellä on 18 jälkeläistä eri naisten kanssa. Seksi lesbonaisten kanssa tuntuu olevan enemmän tai vähemmän jokaisen heteromiehen fantasia, mutta Jackille tämäkään ei tunnu tuovan onnea tai rauhaa elämään. Paha työnantajakin palaa vainoamaan vielä oikeusjutun merkeissä miehen elämää.

Lääkefirmojen eettisyys on kyllä tärkeä aihe pohdittavaksi, ja miksei Enron-johtajien kytkökset Bushin hallintoonkin, mutta Lee ei onnistu syventymään kumpaakaan teemaan muutamaa minuuttia pitempään, kun hän jo hyppää seuraavaan ja sitä seuraavaan kansalliseen tai yksilölliseen tragediaan. Ihan kaiken yhteen sulattaminen ei vain toimi, vaikka näitä hyviä ideoita leffassa vilahtelee roppakaupalla.

Yksi mielenkiintoisimmista sivujuonteista elokuvassa on tarina mustasta vartijasta Frank Willsistä, joka paljasti aikanaan Watergate-murron. Lee haluaa oikeutetusti tuoda esiin muiden skandaalin paljastajien nousseen suureen kunniaan, mutta Willsin kuolleen unohduksissa. Sitä en kyllä ymmärrä, että miten se tähän elokuvaan liittyi, mutta ihan mielenkiintoista se kuitenkin oli. Alku- ja lopputekstitkin olivat kieltämättä ihan kekseliäät, mutta eivät kuitenkaan niin nokkelat, että olisin jaksanut levyllä extroina olevia poistettuja kohtauksia alkaa enää katsella.