Rannalla kotikatsomo

Ajankulu ja ihmissuhteita määrittävät yksittäiset tapahtumat ovat olleet toistuva teema Ian McEwanin kirjoissa ja niiden filmatisoinneissa Ikuinen rakkaus (Enduring Love, 2004) ja Sovitus (Atonement, 2007). Dominic Cooken ohjaama Rannalla (On Chesil Beach, 2017) käsittelee näitä aiheita brittiläisen periodidraaman kontekstissa. Se kuitenkin erottuu tästä luokkaa ja sukupuolta käsittelevästä genrestä rikkomalla kerronnan kronologisuutta sekä luomalla päähenkilöihinsä vahvan tunnesiteen.

Englannin Dorsetissa sijaitsevan Chesil Beachin rantamaisemien rauhallisuutta säestävä rytmikäs 1960-luvun musiikki vie katsojan kyseiseen aikakauteen, jolloin myös Britannian yhteiskunta oli murroksessa. Nuorisokulttuurin omaksuman seksuaalisen vapautumisen ja naisliikkeen vasta alkaessa levittää uudenlaista tietoa sukupuolten välisistä suhteista ja seksuaalisesta käyttäytymisestä.

Briteille tyypillisessä tiukassa luokkayhteiskunnassa kasvaneet Florence (Saoirse Ronan) ja Edward (Billy Howle) ovat svengaavan Lontoon uusista tuulista vielä tietämättömiä muuten kuin musiikin tasolla viettäessään hääpäiväänsä Chesil Beachilla. Päivän tapahtumat tulevat määrittämään heidän molempien loppuelämää.

Florencen ja Edwardin ensimmäiseen kertaan liittyvä vaivaantuneisuus ja hermostuneisuus kuvataan realistisesti ilman Hollywood -elokuvien seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvää suoraviivaisuutta. Parin käyttäytymisen takaiset tukahdetut tunteet ja kokemukset tuodaan vähitellen esiin useiden takaumien avulla, jotka kuitenkin keskeyttävät Chesil Beachin tapahtumat monesti liian pitkäksi aikaa.

Ronan ja Howle tekevät näyttelijäsuorituksillaan kvartettia varmaotteisesti johtavasta, mutta suhteessaan epävarmasta Florencesta ja kunnianhimoisesta, mutta toimissaan suoraviivaisesta historianopiskelija Edwardista monitasoiset päähenkilöt. Vaikka tarinan näkökulma on heissä, Edwardin aivovaurion saanut äiti (Anne-Marie Duff) ja Florencen isä (Samuel West) toimivat keskeisinä vaikuttajina nuorten traumaattisten kokemusten taustalla.

Muutamia kamera-ajoja lukuun ottamatta paikallaan pysyvä kuvaus seuraa tapahtumia tullen sekä päähenkilöidensä lähelle korostamalla heidän eleitään tiukoilla kuvarajauksilla että heidän yksinäisyyttään laajakuvilla. Elokuva on samaan aikaan henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen käsitellen murroksessa olevan luokkayhteiskunnan nuorille rakastavaisille ja näiden suhteelle asettamia kohtuuttomia vaatimuksia.

Aikakausien ulkoiset puitteet luodaan klassisella ja rockmusiikilla, mistä muodostuu myös tärkeä tunteidenvälittäjä. Näyttämöllepano on BBC:n periodidraamojen laadun mukaista korostaen historiallisia tapahtumapaikkoja ja Englannin luonnon kauneutta. Useilla eri aikatasoilla liikkuva elokuva luottaa loppua kohden yhä enemmän lavastukseen ja maskeeraukseen, mutta pystyy päähenkilöidensä välisen suhteen kautta vetoamaan vahvasti tunteisiin.

Rannalla on periodidraama, joka sukeltaa syvälle pääparinsa psykologiaan tarkastellen yhden koko elämää määrittävän päätöksen taustoja ja seurauksia kysyen kumpi on lopulta tärkeämpää: yhteiskunnan luomat odotukset vai toisen ihmisen ymmärtäminen ja rakkaus? Surumielisyydestään huolimatta lyhyet hetket paljastavat Florencen ja Edwardin välisen syvän yhteyden.