The Courier kotikatsomo

Vakoojaelokuvat ovat nauttineet 2000-luvulla uutta tulemistaan – siis myös vakavammat teokset, joissa keskitytään martinien sekoittelun sijaan tosielämän agenttien toimintaan, kuten Pappi lukkari talonpoika vakoojassa (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011). Dominic Cooken elokuva Kuriiri (The Courier, 2020) ottaa kohteekseen brittiläisen liikemiehen Greville Wynnen (Benedict Cumberbatch). Hänet värvättiin länsivaltojen tiedustelupalveluiden toimesta yhteyshenkilöksi merkittävälle venäläisinformantti Oleg Penkovskille (Merab Ninidze) kylmän sodan suurvaltasuhteiden kiristyessä.

Perheellisten miesten, Grevillen ja hänen Alexiksi kutsumansa Olegin, välille muodostuu ystävyyssuhde, joka jatkuu rautaesiripun molemmin puolin Kuuban ohjuskriisin saavuttaessa huippunsa vuonna 1962. Kuriiri on Steven Spielbergin Vakoojien sillan (Bridge of Spies, 2015) kaltainen historiallinen jännityselokuva, mutta Cooke onnistuu paremmin tarinansa kokonaisuuden hallinnassa ja sen tunnelman luomisessa. Grevillen mukana etenevässä elokuvassa jännitys tiivistyy käsin kosteltavaksi leikkauksen ja Abel Korzeniowskin hienon musiikin avulla.

Vakoojat kuvataan yksilöinä, jotka ovat keskeisiä tekijöitä suurvaltasuhteiden ja historian muovaajina. Cumberbatch tekee laatutyötä jokamies Grevillenä, joka vedetään tahtomattaan vakoojapeliin, mutta joka kehittyy sen taidoissa yllättävän osaavaksi. Merab Ninidzenin Oleg taas on pasifismia kannattava idealisti, joka tahtoo välttää uuden sodan keinolla millä hyvänsä. Vakoojien toiminta esitetään arkisena autioiden tilojen ja katujen tapaamisissa, joita harkittu kuvaus korostaa. CIA agentti Helen Talbot (Rachel Brosnahan) ja Grevillen Sheila-vaimo (Jessie Buckley) saavat taustalle jäämisestään huolimatta syvyyttä sekä toimijuutta.

Elokuvan vanhanaikaista estetiikkaa murentaa hieman tietty ajankuvan kliinisyys ja uudenkarheus. Kylmän sodan johtajien temaattiset vertailukohdat taas osuvat Trumpin Yhdysvaltoihin sekä suurvaltojen Euroopassa tälläkin hetkellä kiristyviin jännitteisiin. Näkökulman pysyessä lännessä Neuvostoliitto ja sitä luotsaava pääsihteeri Hruštšov esitetään kärjistettyinä sodanlietsojina, mikä lisää panoksia Grevillen asesalaisuuksien salakuljettamisen onnistumiselle, panoksena totaalisen ydintuhon estäminen.

Rajatumman Rannalla (On Chesil Beach, 2017) elokuvan ohjannut Cooke on jälleen englantilaisten mielenliikkeiden ja kulttuurin kuvaamisen parissa, nyt vain kansainvälisessä mittakaavassa. Lajityypit sekoittuvat sulavasti etenevässä vakoojatrillerissä, jossa genren konventiot käännetään lopulta kiinnostavasti päälaelleen. Ratkaisun toimivuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se onnistuu yllättämään Grevillen vaiheita tuntemattoman.

Kokonaisuutena Kuriiri on pätevästi ohjattu ja jännittävä vakoojaelokuva. Sanomaltaan selkeästä teoksesta jää uupumaan tiettyä pohdiskelevuutta ja melankolisuutta, jota vaikka John le Carrén parhaimmista filmatisoinneista kuten Mies kylmästä (The Spy Who Came in from the Cold, 1965) löytyy. Kuitenkin joskus vakoilussakin oli monitulkintaisuuden sijaan kyse yksinkertaisista asioista, kuten vaikka yhdestä solmiopidikkeestä.