Ponterosa kotikatsomo

Mika ja Pasi Kemmon suosittu elokuva Ponterosa (2001) on viimein julkaistu videona. Jo kasetin mainosteksti nostaa odotukset kattoon: "Yksin autiolla saarella varttunut ja kilpikonna Fittanan imettämä ja kasvattama näkövammainen Jussi on lähdössä Kaliforniaan hengenpelastajaksi." Luvassa on siis hykerryttävä kesälomakomedia, "josta ei puutu täpäriä tilanteita, kuvankauniita naisia eikä varsinkaan tulevia Jussi-ehdokkuuksia."

Heartmix-televisiosarjassa tulikasteensa saaneita Kemmon veljeksiä voi hyvällä syyllä verrata toiseen samantapaiseen parivaljakkoon, Joel ja Ethan Coeniin. Kummankin voimakaksikon elokuvia hallitsee anarkistinen independent-asenne. Ponterosan kaltainen rento ja epäkonventionaalinen huumoripläjäys on kotimaisessa teatterilevityksessä kovin harvinainen vieras. Videovuokraamonkaan hyllylle ei näin omintakeinen iloittelu usein päädy.

Vaikka kaikkia Ponterosan esiintyjiä ei ole myllytetty teatterikorkeakoulun läpi, on elokuvan näyttelijätyö kaiken kaikkiaan linjakasta ja särötöntä. Ehkä tästä on kiittäminen Heikki Paavilaisen taitavaa henkilöohjausta: hän on onnistunut loihtimaan Karita Tuomolan, Jenni Aholan, Laura Westin ja Tony Halmeen karaktereista esiin juuri oikeat perusominaisuudet ja vivahteet.

Ponterosan läpikotaisen hauskaan tarinaan liittyy myös koskettavia sävyjä. Erityisesti on ihailtava herkkää ja tarkkavaistoista "male bondingia" Jussin (Heikki Paavilainen) ja Oskarin (Timo Julkunen) välillä. Näiden roolihahmojen syvennetyt henkilökuvat toimivat kiehtovana vastavoimana Tony Halmeen esittämän Maurin yksioikoiselle machoilulle. Myös yksisarvisen johtomotiivi tuo elokuvaan runollista painavuutta.

Hienosta toteutuksestaan ja hallitusta kokonaisrakenteestaan huolimatta Ponterosa ei kuitenkaan yllä aivan lajityyppinsä kirkkaimpaan kärkeen. Tyhjäkäynti vaivaa varsinkin niitä takautumakohtauksia, jotka valottavat leirintäalueen omistajan lapsuutta. Lisäksi ääniraita tökkii muutamissa kohtauksissa - kaikista repliikeistä ei saa selvää.

Iskevyydessä, tinkimättömässä perusasenteessa ja elämänmakuisuudessa Ponterosan edelle kiilaavat ainakin Lauri Törhösen Insiders (1989), Armand Lohikosken useimmat Puupää-elokuvat sekä tietysti Visa Mäkisen Pekka Puupää Poliisina (1986), jossa Ressu Redford kidnapataan. Samaa aatelia edustaa myös televisiossa viikolla 37 esitetty Tuija Murtovaaran Koskenkorva-Cowboys (1992), jonka audiovisuaalinen ilotulitus jätti varjoonsa jopa World Trade Centerin possahduksen. Kun maailma pysähtyy, se täytyy polkaista käyntiin tehokkailla lääkkeillä.

En halua paljastaa liikaa Ponterosan juonesta ja huikeista teknisistä yksityiskohdista. Löytämisen ja oivaltamisen ilo on jätettävä katsojalle. Lopuksi vielä terveiset Mika ja Pasi Kemmolle: jäämme innolla odottamaan jatkoa!

ks. ensi-ilta