Ponterosa valkokangas

En tiedä, minkälaista hengentuotetta ohjaajapari Mika ja Pasi Kemmo on aiemmin tehnyt, mutta Ponterosan nähtyäni en halua tietääkään. Kemmo Bros. on vääntänyt kankaalle sen verran tuhdin täyslaidallisen huonoakin huonompaa huumoria, että on heikommalla pitelemistä. Ei, en tarkoita, että pitäisi karttaa tätä suomalaisen komedian vääristymää. Kyse on jo niin huonosta elokuvasta, että se jollain kierolla tavalla alkoi jopa viehättää, huh huh. Harvoin tällaista vapaaehtoisesti ja vielä selvin päiten katsoo.

Oliko se Tony Halmeen 32. tyystin mauton alapääheitto, jonka jälkeen oli oman mielenterveyteni puolesta pakko antautua "elokuvan" vietäväksi. Ja niitä heittoja leffassa todellakin riittää. "Mä teen sun perseestäs stetsonin", on vain yksi vähemmän mieltä ylentävä esimerkki siitä, kun karskilla miehellä on sana hallussa. Suosittelenkin, että mukaan kannattaa ottaa kynää ja paperia, jolle rustata muistiin kaikki kuolemattomat lotkautukset. Ja niitä sitten kännispäiten baarissa huutelemaan. Suosio on taattu ja uusia ystäviä ja vaikutusvaltaa aivan riittämiin, varmasti. En kyllä yhtään ihmettele, jos Ponterosasta tulee uusi suosikki pohjienvetoelokuvana. Juuri sellainen se taitaapi olla, tulevaa kulttikamaa.

Toisaalta, mitä edes odottaa elokuvalta, jonka alussa ihmetellään potenssivaikeuksia ja peniksen pienuutta Vesa Vierikon esittämän urologin johdolla. Odottaa voi paljon, sillä kohtaukset alittavat ensin alimmankin riman ja sitten ne onnistuvat jatkuvasti alittamaan toinen toisensa. Kehiin heitetään suurin piirtein kaikki tiedossa olevat homo- ja potenssivitsit perse- ja pilluhuumorin kukoistaessa. Dialogi on niin huonoa, että se lähentelee jo taidetta. Tällaista ei olekaan nähty sitten Visa Mäkisen päivien.

Elokuvan tarina keskittyy ahvenanmaalaiselle Ponterosa-nimiselle leirintäalueelle. Sitä isännöi traumaattisista isätakautumista kärsivän Tony Halmeen Mauri sellaisella asiakaspalvelumentaliteetilla, että kaikki ruskeakieliset mielistelijät voisivat mennä itseensä. Kuinkas ollakaan Ponterosaan eksyvät kaverukset Jussi (Heikki Paavilainen), joka on sokea, ja Oskari (Timo Julkunen), joka on symppis mutta luuseri. Ja tottakai naiskauneutta on mukana: Suomen suven ihanuudesta saapuvat nauttimaan myös mallimamma Stella (Paula Siimes) ja hemaiseva mallitrio Monica (Karita Tuomola), Nelli (Jenni Ahola) ja Maria (Laura West).

Silmänruokaa riittää siis valkokankaan molemmille puolille. Tietenkin naiset laittavat leirintäalueella useammankin miehen pään pyörälle. Etenkin Maurin on vaikea pitää housujaan kasassa, kun norjat varret keikistelevät vähissä pukeissa. Yritä siinä sitten leirintäaluetta vielä pyörittää ja vastuuta kantaa. Mielestäni jo legendaarinen on kohtaus, jossa Mauri hiippailee tyttöjen mökkiin aamuyöllä tirkistelemään ja peittoja nostelemaan. Taitaa Laura Westin hienoinen napin vilahdus olla liikaa monelle mieskatsojallekin. Ottia tuota.

Jollain ihmeen tavalla elokuvaan on houkuteltu nimekäs kaarti cameorooleihin. Löytyy Vierikon lisäksi Matti Tuomista, Santeri Kinnusta, Esko Nikkaria ja Mattiesko Hytöstä. Mutta kai sitä mieluummin katsoo Ponterosan kaltaista törkykomediaa kuin keskivertoa amerikkalaista teinihumppaa. Ponterosa kun on aito ja raikas itsensä, surkuhupaisan huono elokuva omalla oikeudellaan. Ken tykkää, ken ei.