Vicente Arandan elokuva Paljastava silmä on jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, miten harhaanjohtavia vuokravideoiden takakansitekstit voivat olla. Paljastavaa silmää kaupitellaan pornahtavana tirkistelyretkenä nymfomaanin seksifantasioiden maailmaan, vaikka Arandan elokuva on pelkkää pornoilua kiinnostavampi tutkielma aikakautemme sukupuoli- ja moraalirakennelmista.

Paljastava silmä perustuu Fernando D. Delgadon palkittuun romaaniin, mutta elokuvalle voi löytää toisenkin kirjallisen vertailukohdan, jonka kautta sen keskeisiä teemoja valottaa. Näin tarinassa paljon viittauksia, tahallisia tai tahattomia, Oscar Wilden viime vuosisadan lopulla kirjoittamaan romaaniin Dorian Grayn muotokuva (1895), jossa kirjailija osin omaelämäkerrallisesti hahmotteli estetismin filosofialle elämänsä perustavan dandyn prototyypin.

Taajaan varioidun faustilaisen teeman mukaisesti Dorian Gray myy sielunsa pahalle, jotta saisi säilyttää nuoruutensa ja kauneutensa ikuisesti. Kuitenkin samalla kun Dorianin omat piirteet säilyvät puhtaina ja viattomina, kanssaihmisten tunteiden ja jopa elämän kustannuksella itsekkäästi toteutetun nautinnon ja irstauden jäljet piirtyvät mystisesti Dorianista maalattuun muotokuvaan, josta siten tulee hänen saastaisen sielunsa kuva. Arandan elokuvan päähenkilön, kauniin ja kyynisen Begoñan (Laura Morante), sekä aistinautintojen ja estetiikan nimeen vannovan Dorian Grayn kohtaloiden välillä onkin nähtävissä kiinnostavia yhtäläisyyksiä.

Mieluummin kanttura kuin nainen

Dorianin lailla Begoña haluaa retkeillä aistinautintojen maailmassa ja katkaista kaikki sovinnaisen moraalin kahleet, jotka häntä pidättelevät. Elokuvan alussa hän kirjoittaa päiväkirjaansa: "Pää estää tutustumasta aistieni maailmaan. Olen mieluummin kanttura kuin nainen." Päivisin Begoña esiintyykin kunniallisena tilastotieteen tohtorina, joka harrastaa vain tavanomaista työpaikkaseksiä kollegansa kanssa, mutta öisin kantturapuoli nostaa päätään vetäen naista likaisille kujille perverssien pariin. Tämä oman persoonallisuuden pimeä puoli kiehtoo Begoñaa, joka ikuistaa retkiensä jäljet omaan "muotokuvaansa". Begoñan muotokuva on videopäiväkirja, joka elää interaktiivisena maalauksena hänen asuntonsa seinällä.

Arandan elokuvan ihmiset elävät korostetun keinotekoisessa ympäristössä, jossa siis itsetutkiskelukin tapahtuu teknologisen laitteen kylmän, persoonattoman silmän välityksellä. Elokuvan värimaailma on viileä ja tilat tyylikkäästi mutta elottomasti sisustettuja, mikä yhtäältä toistaa tiloissa liikkuvien ihmisten välisten suhteiden tunteettomuutta ja toisaalta toimii tehokkaana kontrastina niissä suoritettujen tekojen raadollisuudelle. Begoñan maailman kylmä estetiikka ja teknologian korostunut asema on jälleen uusi viittaus dandismiin. Dorian Graykin ympäröi itsensä kauniilla esineillä ja keinotekoisella materialla: voimakkaat inhimilliset tunteet olivat kauhistus ja niiden aiheuttamat juonteet vain uhka sileälle hipiälle.

Naisen uho ja tuho

Viime vuosisadan lopun dandy pyrki joutilaisuutta ja aistinautintoja ylistävällä elämänasenteellaan paitsi narsistisesti tutkimaan persoonallisuutensa eri puolia myös kapinoimaan viktoriaanisen yhteiskunnan ahtaita moraalisäännöksiä vastaan. Tuolloin mm. homoseksuaalisuus oli rikos ja rangaistukset kiinnijääneitä kohtaan ankarat, kuten Oscar Wildekin sai kokea.

Kapina vallitsevia moraalisäännöksiä vastaan on myös Begoñan hahmon keskeinen käyttövoima. Begoña vastustaa radikaalin seksuaalisuutensa kautta katolisen yhteiskunnan ahdasta käsitystä naisen roolista, jonka mukaan naisen seksuaalisuus on alistettava suvunjatkamisen periaatteelle. Erityisen irvaillen elokuva suhtautuukin avioliittoinstituutioon. Avioliittokaavan tyhjänä kumisevien muotoilujen ja todellisuuden välillä vallitsee räikeä kontrasti kohtauksessa, jossa raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut Begoña ja 18-vuotias naiivi poikanen vihitään pyhään perhesiteeseen - naistuomarin ja Begoñan hillittömien naurunpyrskähdysten lomassa.

Arandan elokuva ei suinkaan ihannoi päähenkilönsä itsekästä, tunteetonta ja hedonistista elämänasennetta, vaan se näyttää myös Begoñan elämäntavassa piilevän yksinäisyyden ja itsetuhoisuuden. (Itse asiassa nainen saa maksaa seksuaalisesta itsenäisyydestään ja aktiivisuudestaan niin inhalla tavalla, että alkaa väistämättä epäillä Delgadoa ja Arandaa kostonhalusta.) Paljastavan silmän asettaminen ennen kaikkea osaksi eroottisen elokuvan lajityyppiä osuu jonkin verran sivuun elokuvan todellisesta painopisteestä: elokuvassa seksi on lähinnä (väki)vallan analogia ja kuvissakin sitä on mukana vain nimeksi. Markkinoinnin painotus on tietysti sikäli ymmärrettävä, että espanjalainen nimi ja viittaus eroottiseen sisältöön on viime vuosina osoittautunut varsin myyväksi yhdistelmäksi elokuvabisneksessä.

* * *
Arvostelukäytännöt