Pakotie kotikatsomo

Edesmennyt Sam Peckinpah on yksi mielenkiintoisimpia amerikkalaisia ohjaajia. Peckinpah oli toiminta- ja väkivaltakuvausten aikaansa edellä ollut visionääri, jonka kuvakulmista, leikkauksista ja hidastuksista on sittemmin tullut toiminnallisten elokuvien kulmakiviä. Pakotie sijoittuu Peckinpah’n tuotteliaimpaan luomiskauteen ja elokuvan voi katsoa puhtaalla kerrontatyylillään edustavan myös miehen kokonaisvaltaisesti parhainta antia.

Pakotie ei kerro suurta tarinaa eikä se omaa suurta filosofiaakaan. Se on puhdas toimintaelokuva, jonka suoraviivainen eheys hiostaa kämmenpohjia. Yksinkertainen juonikuvio kertoo McCoyn rikollispariskunnasta, joka pankin ryöstettyään ajautuu rankalle pakomatkalle. Yksioikoisen toimivan tarinan takaa löytyy Jim Thompsonin romaani, josta Walter Hill teki käsikirjoituksen. Tyhjänpäiväinen tarina on osoittanut voimansa, sillä Roger Donaldsonin aiheen uudelleenfilmatisointi vuodelta 1994 ei sinällään paljoa häviä Peckinpah’n näkemykselle. Tyyli on kuitenkin ohjaajalegendan valtti.

Alkuperäisen Pakotien dynaaminen ja tyylikäs kerronta rakentaa paperinohuista henkilöhahmoista poikkeuksellisen mieleenpainuvia. Steve McQueenin ja Ali MacGraw’n loisteliaasti tulkitsemat Doc ja Carol McCoy muodostavat yhden elokuvahistorian tyylikkäimmän pariskunnan. Ilman herttasarjojen dialogia McCoyden suhteesta muovautuu tunteellisesti herkempi ja syvällisempi kuin mihin on konsanaan yhdessäkään läpilööperissä parisuhdedraamassa ikänä kyetty. Ja kun sankaripari lopussa katoaa onnellisesti auringonlaskuun voi katsoja yllätyksekseen huomata olevansa vilpittömästi heidän puolestaan onnellinen. Missä muussa toimintaelokuvassa sankariparista on katsojalle onnistuttu rakentamaan yhtä vahva samaistumiskohde?

Uskallan väittää Pakotien olevan yhden elokuvahistorian tyylitietoisimman teoksen. Ainakin se on ollut raudanluja suunnannäyttäjä nykyaikaiselle toimintaelokuvalle. Pakotien yksinkertaisuus on mestarillista ja elokuva on uskollinen itselleen alusta loppuun luopumatta periaatteistaan kertaakaan tai antamatta lipsahduksille pikkusormeakaan. Osaltaan Pakotie on myös hieno todiste ajasta, jolloin näyttelijät todella tekivät elokuvan. Steve McQueenin ja Ali MacGraw’n ohella Al Lettierin suoritus Rudyna on vertaansa vailla oleva.

Steve McQueen poikkeaa pakomatkansa tuoksinassa pikkukaupungin asekauppaan ja pyytää järeää pumppuhaulikkoa. Myyjä kysäisee aikooko hän kenties ampua seinän alas. McQueen hymähtää ja pyytää myyjää käärimään haulikon paperiin, nappaa aseen ja kävelee ulos kaupasta. Ulkona hän ampuu paikalle saapuneen poliisiauton seulaksi. Pystyykö joku tähän vielä nykyään? Ei pysty.