Nebraska kotikatsomo

Ohjaaja Alexander Payne kiinnostui Nebraskan käsikirjoituksesta jo Sidewaysin (2004) aikoihin. Hän ei kuitenkaan halunnut ohjata sitä seuraavana elokuvanaan, jotta ei joutuisi tekemään kolmatta road movieta putkeen. Välissä ilmestyneen Descendantsin (2011) valmistuminen venähti, mutta Payne ei hylännyt tarinaa, ja hyvä niin.

Nebraska valmistui vuonna 2013 ja sai pääosin kehuvia arvioita. Suurin osa ylistyksestä oli ansaitusti suunnattu Bruce Dernille, jonka rooli huomioitiin myös Oscar-ehdokkuudella.

Dern esittää Montanassa asuvaa alkoholistieläkeläistä, Woodya, joka saa elämäänsä uutta sisältöä, kun hän luulee voittaneensa miljoona dollaria. Palkinto pitäisi noutaa Nebraskasta, eikä uppiniskainen Woody suostu uskomaan perhettään, joka pitää koko palkintoa huijauksena.

Koska Woodyn estäminen osoittautuu haastavaksi, oma poika (Will Forte) tarjoutuu kyyditsemään hänet naapuriosavaltioon. Harmillinen kaatuminen pakottaa heidät kuitenkin pysähtymään useammaksi päiväksi Woodyn entiseen kotikaupunkiin, jossa huhut miljoonavoitosta lähtevät nopeasti liikkeelle. Ahneus paljastaa ikäviä piirteitä monista entisistä ystävistä ja tapahtumien edetessä poikakin saa tietää isästään asioita, joista hänelle ei ole aiemmin kerrottu.

Nebraska on mustavalkoista toteutusta myöten pohjimmiltaan yksinkertainen ja sellaisenaan täydellinen elokuva. Vaikka käsikirjoitus ei olekaan Paynen oma, on elokuva silti tunnistettavissa ohjaajansa työksi. Mustavalkoinen kuvitus korostaa yksityiskohdista, kuten autioista taloista, uusille omistajille päätyneestä autokorjaamosta ja vanhoista heiloista huokuvaa nostalgian kaipuuta, mutta tarinan keskiössä ovat koko ajan ihmiset.

Draaman ja komedian yhdistäminen on Paynelle tyypillistä ja elokuva onkin helppo nähdä luontevana jatkumona arvostetun ohjaajan uralle. Se toimii paremmin kuin muutaman vuoden takainen Descendants ja on käsittelytavaltaan ohjaajan muita road-elokuvia kevyempi, mutta tästä huolimatta kokonaisuus nousee materiaalin yläpuolelle upeiden näyttelijäsuoritusten ansiosta.

Vaikka Nebraskan tapahtumat sijoittuvat vain muutaman päivän mittaiselle ajanjaksolle, Payne kertoo ilman takaumia Woodyn menneisyydestä, mikä auttaa elokuvan keskushenkilönä toimivaa poikaa ymmärtämään sekavaa isäänsä hiukan paremmin. Tässä elokuvassa ei ole lainkaan tarpeetonta dialogia, sillä jokainen lausahdus on paikallaan viemässä tarinaa eteenpäin tai syventämässä hahmoja. Usein syventämässä.

Bruce Dern on kuin tehty päärooliin, sillä hänen olemuksensa antaa tukea kaikelle sille, mitä hän on muiden kertomusten perusteella käynyt elämänsä aikana läpi. Höperön Woodyn omaa versiota tapahtumien kulusta ei kuulla, mutta näyttelijän olemus kertoo kaiken. Hyvä näyttelijäsuoritus on aina onnistuneen roolituksen ja näyttelijäntyön summa, ja tällä kertaa osuttiin napakymppiin.