Leppoisa rakkaustarina
Lemmenpeli on tuore uudelleenkuvaus Nick Hornbyn menestysromaanista. Tarina nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran jo vuonna 1997, jolloin ohjaajana toimi David Evans. Nyt tarina on siirretty Amerikan Bostoniin ja baseballin pariin.
Elokuva eroaa aika lailla Farrellyn ohjaajaveljesten sekoilukomedioista, kuten Me kaksi ja Irene ja Sekaisin Marista. Nyt hauskanpitoa ei ammenneta pissa- ja kakkahuumorista vaan lähinnä verbaalisesti ja hienotunteisesti pääparin erilaisuudesta, mikä tuo kaivattua vaihtelua viimeaikaisille menestyskomedioille. Leppoisa elokuva muistuttaa perinteisiä, rauhallisesti eteenpäin soljuvia tv-sitcomeja. Lemmenpeli on hyvä sekoitus rakkausdraamaa, komediaa ja urheiluelokuvaa.
Tarinaltaan kyseessä on perinteinen romanttinen komedia, joka kertoo kahden erilaisen ihmisen rakkaudesta. Viime kädessä se ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa oman genrensä sisällä. Ben (Jimmy Fallon) on matematiikan opettaja ja Lindsay (Drew Barrymore) uraa tekevä terävä bisnesnainen. Suhde toimii talven ajan miltei liiankin hyvin, mutta kevään tullessa loistavalta vaikuttavan aviomiesehdokkaan vaatekomerosta löytyy jokaisen naisen pahin painajainen – Benillä on toinen ja kiihkeä rakkaussuhde, nimittäin baseballiin ja Red Sox-joukkueeseen.
Farrellyn veljesten uusimman tuotoksen voi luokitella myös urheiluelokuvaksi, sillä baseballilla on elokuvassa suuri rooli. Red Sox on yksi USA:n tunnetuimmista baseball-joukkueista. Joukkuetta piinannut erikoinen kirous on varmasti osaltaan kasvattanut Red Soxin legendaarisuutta. Red Sox oli ylivoimainen seura 1910-luvulla, mutta tämän jälkeen ei joukkueelle menestystä herunut. Kaudella 2004 Red Sox nousi yllättäen 0–3-tilanteesta 4–3-voittoon ottelusarjassa Yankeesia vastaan. Joukkue eteni näin finaaleihin ja voitti vihdoin vuosikausien odotuksen jälkeen arvostetun mestaruuden. Joukkueen ilmiömäisellä voitolla onkin varmasti ollut jotain vaikutusta kauden aikana kuvattuun elokuvaan.
Elokuva on täysin Barrymoren (Charlien enkelit, Pakko olla IN) ja Fallonin (Saturday Night Live) siivittämä tarina, joten sivuhahmot jäävät etäisiksi. Parivaljakko pelaa kuitenkin hyvin yhteen, jolloin sivuhahmoja ei juuri jää kaipaamaan. Varsinkin Barrymore onnistuu kiireisen, mutta rakkaudenkaipuisen bisnesnaisen roolistaan kiitettävästi. Suhteellisen uusi tuttavuus, Jimmy Fallon, on fanaattisen Red Sox-fanin roolissa kotonaan.
Elokuvan lisukepuoleen on panostettu ja sieltä löytyy muun muassa poistettuja kohtauksia, joista osa on katsomisen arvoista materiaalia. Vaihtoehtoinen loppu sen sijaan on todella epäselvä ja sen idea ei avaudu.
Kohtalaisen sujuvasti etenevä elokuva on mukava yllätys sikailukomedioiden keskellä. Kenties perinteisesti naisten lajityyppinä pidetty romanttinen komedia päätyy miestenkin katselurepertuaariin piristävän urheiluruiskeen innoittamana. Baseball ei ehkä lukeudu Suomen tunnetuimpiin urheilulajeihin, mutta todelliselle urheiluhullulle kelpaa varmasti baseball siinä missä jääkiekko, jalkapallo tai curling.
Seuraava:
Vihreän papaijan tuoksu
Arvostelu elokuvasta Mùi Du Du Xanh - L''odeur de La Papaye Verte / Vihreän papaijan tuoksu.
Edellinen: Tervetuloa nukketaloon
Arvostelu elokuvasta Welcome to The Dollhouse / Tervetuloa nukketaloon.