Her kotikatsomo

Spike Jonzen ohjaama ja käsikirjoittama Her on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina avioeroa läpikäyvän Theodore Twomblyn (Joaquin Phoenix) ja keinoälyyn perustuvan käyttöjärjestelmän, Samanthan (Scarlett Johansson), suhteesta. Alkuun Theodoren ja Samanthan suhde on kehittyneen tietokoneohjelman ja tietokoneen käyttäjän suhteen kaltainen. Samantha auttaa Theodorea tiedostojen järjestämisessä ja sähköpostien läpikäymisessä sekä huolehtii tapaamisista ja tekstien oikoluvusta. Samanthan kehittyessä suhde kuitenkin monimutkaistuu ja syvenee.

Vuonna 1999 ensi-iltaan tulleesta Being John Malkovich -esikoisohjauksesta lähtien Jonzen tuotannossa melankolisuus ja tummasävytteisyys ovat yhdistyneet hienovaraiseen huumoriin ja äärimmäiseen empaattisuuteen harvinaisella tavalla. Jonzen edellinen elokuva Where the Wild Things Are (2009) laajensi Maurice Sendakin lastenkirjan suureksi fantasiadraamaksi hukkaamatta yhteyttä lapsen tajuntaan ja maailmaan. Her onnistuu yhden rakkaustarinan avulla käsittelemään huomattavasti yksittäistä suhdetta laajemmin ihmissuhteiden muodostamisen vaikeutta ja merkitystä.

Theodoren ja Samanthan suhteen taustana on maailma, jossa näennäinen läheisyys on vaarassa korvata aidon läheisyyden ja jossa yhä vaivattomamman yhteydenpidon kääntöpuolena on onttous ja pinnallisuus. Herin maailmassa jopa intiimeimpien tunteiden ilmaisulle on vaihtoehto. Theodore työskentelee kirjoittajana yrityksessä, jolle ihmiset ulkoistavat kirjeenvaihtonsa. Palvelu mainostaa tarjoavansa kauniita käsinkirjoitettuja kirjeitä, mutta todellisuudessa kirjeet ovat käsinkirjoitettua jäljitteleviä tulosteita. Joillekin asiakkaille Theodore on laatinut jopa rakkauskirjeet jo vuosien ajan.

Vastaava onttous heijastuu Theodoren henkilökohtaiseen elämään. Kaupungin kadut, metrot ja uimarannat ovat täynnä ihmisiä, mutta ihmisten keskelläkin Theodore on yksin. Satunnaiset inhimilliset kontaktit ovat ohimeneviä kohtaamisia työtovereiden tai vanhojen tuttujen kanssa. Tietokoneen osoitekirja on täynnä kontakteja mutta ei ystäviä. Seksuaaliset suhteet ovat vain anonyymiä puhelinseksiä verkon yli, ja yhteys katkeaa orgasmin jälkeen. Ainut kokemus läheisyydestä on muisto avioliitosta.

Pinnallisten yhteyksien hallitsemaa maailmaa vasten Samanthan ja Theodoren suhde näyttäytyy välittömänä ja vilpittömänä. Her ei käsittele Samanthaa teknisenä tai tieteellisenä kokeena, vaan aitona ja itsenäisenä olentona. Samanthan luonne itsestään tietoisena ja ajattelevana tietokoneohjelmana etäännyttää kuitenkin tavanomaisesta ihmissuhdeproblematiikasta. Parisuhteen ongelmat eivät ole vain kahden erillisen elämän ja maailmankatsomuksen yhteensovittamisesta aiheutuvaa kitkaa vaan tarkastelevat aidon ihmissuhteen muodostamisen edellytyksiä ja merkitystä. Tietoisuuden perustava pyrkimys muodostaa yhteys toisiin tietoisuuksiin ei ole vain viestien välittämistä tai fyysistä läheisyyttä. Yhteyden etsiminen on oman olemassaolon varmistamista ja ymmärtämistä, ja vuorovaikutus toisen tietoisuuden kanssa on keino oman minuuden ymmärtämiseen, itsensä ilmaisemiseen ja kasvamiseen.

Theodoren ja Samanthan suhde muistuttaa, että aitojen ihmissuhteiden luominen on aina vaikeaa. Välittömästi saapuvasta sähköpostista ei ole apua, jos vastaaminen lykkääntyy yhä vain huomiseen. Läheisyys perustuu vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuteen, vaatii luottamusta ja avautumista ja on siksi haavoittuvaa ja haavoittavaa. Olemme kokonaisia vain jakaessamme itsemme. Olemme yksilöitä vain suhteessa muihin.