Neil Marshallin ohjaaman Dog Soldiersin juoniasetelmat ovat tuttuja kaikille kauhuelokuvia enemmän katsoneille. Täysikuu möllöttää taivaalla. Kuusi brittisotilasta harhailee sotaharjoituksissa Skotlannin synkissä metsissä. Juuri tällä alueella kerrotaan kadonneen mystisesti ihmisiä. Pian ihmissudet hyökkäävät sotilaiden kimppuun. Alkaa raivoisa pakomatka yksinään metsän keskellä seisovalle talolle. Kuin Romeron Night of the Living Deadissa ikään tulee talosta viimeinen linnoitus, jossa käydään yön armottomien tuntien aikana veristä eloonjäämiskamppailua.

Juonen kliseisyydestä huolimatta Dog Soldiers on piristävä tapaus kauhuelokuvien saralla. Se tasapainottelee pastissin ja parodian rajamailla ja on juuri tästä syystä varsin hykerryttävä postmoderni kauhuelokuva. Sen tarkoitus ei olekaan pelottaa vaan viihdyttää, ja siinä se onnistuu sekä hauskan dialoginsa että absurdien tapahtumiensa avulla. Teknisestikin se on toimiva elokuva.

Dog SoldiersDog Soldiers vetää kaiken sopivasti yli. Kauhuelokuvat sortuvat usein realistisuuden tavoitteluun, vaikka jo niiden peruslähtökohdat yleensä rajaavat realismin ulos genrekonventioista. Tästä on usein seurauksena vakavaksi tarkoitetun elokuvan muuttuminen camp-huumoriksi. Dog Soldiersin tekijät ovat kuitenkin oivaltaneet, että muovisen näköiset sudet tuskin pelottavat ketään ja jo tästä syystä myös suhtautuminen muihin elokuvan tapahtumiin on ironista: esimerkiksi sisuskaluja paikkaillaan pikaliimalla ja sudet saavat kyytiä liekinheittimellä, jonka jokainen kodin pieni ihmemies MacGyver osaisi tehdä.

Dialogi on brittiläiseen tapaan näpäkkää ja sieltäkin löytyy viittauksia muihin populaarikulttuurin teoksiin. Esimerkiksi sotamies Spoonin kuoltua eräs sotilaista tokaisee matrixhenkisesti: "There is no Spoon." Muutenkin henkilöiden keskinäinen jutustelu on reipasta ja kaikki sotilaat ovat omanlaisiaan henkilöitä. Ainoastaan muutama hieman liian alleviivattu karikatyyri löytyy. Tämäkin on kuitenkin jonkinlaisen genreparodian nimissä ihan ymmärrettävää.

Lajityyppinä kauhuelokuva kuten musikaalikin tuntuu olevan menossa suuntaan, jossa vakavasti otettavia elokuvia ei enää hirveästi edes yritetä tehdä. Kummankin lajityypin elokuvista tuntuu väistämättä tulevan parodioita tai pastisseja, ja niistä voi oikeastaan nauttia vasta, kun tiedostaa, että kyseisiä elokuvia ei ole edes tehty vakavasti otettaviksi. Dog Soldiers ja vaikkapa Moulin Rouge ovat oivia esimerkkejä tästä.

Dog Soldiers on omalla tavallaan hyvä kauhuelokuva, vaikkakaan ei mikään lukuisia katselukertoja kestävä klassikko. Se osoittaa tiedostavansa genrensä ja mässäilee tämän antamilla mahdollisuuksilla. Suden hetkellä Dog Soldiers ulvoo verisesti, mutta pilke silmäkulmassa.

* * *
Arvostelukäytännöt