Viikossa aikuiseksi valkokangas

Aikuisena asiat pyörivät usein tuttujen ympyröiden sisällä ja päästäkseen osaksi uusia keskusteluja tai tapaamaan uusia ihmisiä on nähtävä vaivaa. Tätä aihetta sivusi jo Johanna Vuoksenmaan ensimmäinen pitkä ohjaustyö Nousukausi (2003), jossa rikas pariskunta pakenee ylellistä arkeaan elämysmatkalle Jakomäkeen. Viikossa aikuiseksi saattaa yhteen joukon erilaisia ihmisiä, jotka etsivät elämäänsä uutta suuntaa aikuisille tarkoitetulta kesäleiriltä.

Saara (Minttu Mustakallio) päättää lähteä toipumaan vaikeasta erosta Turun saaristossa järjestettävälle kesäleirille toiveenaan sinkkuloma rannalla. Oman arjen ulkopuolelle kurottavat ryhmäläiset saavat huomata, että leiri ei täysin vastaa mainonnan antamaa kuvaa. Leiriohjaajan yllättäen kadotessa alkaa ilmapiiri kiristyä, kun vapaamielisyyttään julistava Emma (Essi Hellén) ottaa tiukan komennon saaren tapahtumista.

Vuoksenmaa on koonnut vanhojen yhteistyökumppaneiden keskuudesta itselleen toimivan ryhmän hauskoja näyttelijöitä. Heidän välisessä vuorovaikutuksessaan on luonnollisuutta ja elokuva onkin parhaimmillaan erilaisten ryhmädynamiikkojen tutkimisessa. Käsikirjoituksellisista syistä hahmojen taustatarinat jäävät kuitenkin suurelta osalta leimoiksi ja sisäiset oivallukset ovat ennalta arvattavia. Vitsiksi tiivistämisen ja emotionaalista syvyyttä etsivien hahmojen välimaastossa huumori ei löydä tasapainoa ja lopputulos on pikemminkin huvittava kuin hauska.

Viikossa aikuiseksi -elokuvan ongelmaksi nousee huonosti istuva kehystarina Saarasta. 21 tapaa pilata avioliitto (2013) käytti tutkijan näkökulmaa erilaisten suhteiden kuvaamista yhdistävänä keinona, mutta sen pyrkimys ei ollutkaan samanlaiseen päähenkilöttömään ensembledraamaan. Saara toimii yhtenä hahmona tarinassa, mutta kun hänen näkökulmaansa painotetaan, rikkoo se yhteiskohtauksia.

Elokuva tavoittaa kuitenkin tarinassaan myös paljon oivaltavia hetkiä. Intensiivisen yhteiselon tuoma yhteen hitsautuminen on uskottavaa ja esimerkiksi Iina Kuustosen ja Lauri Tanskasen hahmojen välinen ystävyys on asetettu valkokankaalle varsin kauniisti. Kenties ehjimmän tarinan saa hiljaista onnea säteilevä, Jarkko Pajusen esittämä sähkömies Rane.

Viikossa aikuiseksi jää hajanaiseksi komediaksi. 21 tapaa pilata avioliitto oli rakenteeltaan toimivampi ja huumoriltaan uskaltavampi kuin Vuoksenmaan uusin. Silti Kerkko Koskisen rehevällä musiikilla säestetyssä elokuvassa on hetkensä. Vuoksenmaan ohjauksessa on lämpöä ja välittömyyttä, mutta tällä kertaa monista hyvistä elementeistä huolimatta vahvuudet tulevat esiin vain hetkittäin.