Toscanan auringon alla valkokangas

Frances Mayesin suosittu ja suomennettukin kirja Toscanan auringon alla kertoo amerikkalaisen kirjailijan kotiutumisesta Toscanaan. Kirjan voisi luokitella siihen samaan suosittuun genreen kuin Peter Maylen ja kumppaneiden erinäiset gastropornografiset elämäntapakirjat. Lukijasta on ihanaa vesi kielellä fantasioida, kun kirjan kertoja matkustaa, syö ja juo hänen puolestaan. Näissä kirjoissa maailma on syötävissä, kun turisti vain ottaa haarukan kauniiseen käteensä. Tässäkin elokuvassa Toscana avautuu Francesille kirjaimellisesti syömisen kohteeksi.

Mayesin kirjan elokuvasovituksessa Frances Mayes -niminen kirjailija (Diane Lane) on toipumassa avioerosta saadessaan ystäviltään lahjaksi matkan Toscanaan. Matka venähtää, kun Frances ostaa impulssiostoksena vanhan villan ja asettuu siihen asumaan. Elokuva keskittyy kuvailemaan Mayesin remonttia ja kotiutumista Italiaan. Vaikka vuorosanoissa välillä ollaan olevinaan fiksumpia ja ennakoidaan katsojien "plääh!"-ajatuksia, niin elokuvassa on useita aivan uskomattomia mainoselokuvamaisen romanttisia kohtauksia. Tähän turistiajeluun on sekoitettu myös köyhän miehen Fellinin muusa eli englantilainen eksentrikkonainen Katherine (Lindsay Duncan), joka mm. hoitaa sydänsurujaan samppanjalla ja suihkulähteellä. Itseään vakavina pitävät elokuvafanit varmasti ottavat tämän härskinä loukkauksena, kun taas tavalliset viattomat ihmiset ajattelevat, että "ihanaa" tai "hassua".

Toscanan auringon alla toistaa sitä stereotyyppistä käsitystä Italiasta, että kylminkin anglosaksi saadaan vapautumaan estoistaan saapasmaan eksoottisessa ilmapiirissä. E. M. Forster kirjoitti 1900-luvun alkupuolella italialaisen kulttuurin jännittävästä vaikutuksesta englantilaisten turistien estoihin esimerkiksi kirjassaan Hotelli Firenzessä. Myös Henry James on romaanissaan Naisen muotokuva kuvaillut englanninkielisten emigranttien ja turistien kohtaamista Italian kanssa. Näissä kirjoissa ja niihin perustuvissa elokuvissa Italia ei näyttäydy ainoastaan ihastuttavana ja elinvoimaa antavana, vaan myös hiukan pelottavana ja vieraana. Niissä turistit liikkuvat hiukan jännittyneinä nähtävyydestä toiseen. Frances Mayesin kirja ja siihen löyhästi perustuva Toscanan auringon alla kuuluu aivan eri kategoriaan jo tyylilajinsa suhteen, vaikka elokuvaa katsoessa sen kohtauksia tuleekin välillä verranneeksi aiempiin tapoihin esittää Italiaa englanninkielisille katsojille. Niin ikään Toscanaan sijoittuva Koskematon kauneus sisältää myös tummempia sävyjä. Audrey Wellsin elokuva muistuttaa Disney-puiston Italiaa tai elämysmatkaa jonkinlaiseen unelmien maailmaan. Elokuvassa ei kuvata mitään sellaisia todellisia rankkoja konflikteja tai vaikeuksia, joita täytyy liittyä talon ostamiseen maassa, jonka kieltä päähenkilö ei edes osaa. Kaikki on silkkaa auringonpaistetta, vaikkei Frances pieniltä pettymyksiltä ja rajuilmoilta säästykään.

Elokuvan teemassa ei ole mitään vikaa. Oikeastaan päinvastoin: maailmalla lienee tilausta aikuisten naisten rakkauselokuville. Voi myös kuvitella, että joku vastikään eronnut nainen voi kokea elokuvan piristäväksi, vaikka se onkin todella imelä. Onhan siinä sentään elämänmyönteinen ja toiveikas ilmapiiri. Ehkä tämä siis voi toimia näin pimeimpänä vuodenaikana mukavana päiväunelmana. On sitä joskus surullisemminkin kaksi tuntia tullut käytettyä.