The Others valkokangas

Tom Cruisen suojiin lennähtänyt nuori espanjalaisohjaaja Alejandro Amenábar tunnetaan mm. elokuvistaan Thesis (1996) ja Abre los Ojos (1997), joista jälkimmäisestä Cruise ja Cameron Crowe versioivat Vanilla Skyn. Ensimmäisenä englanninkielisenä elokuvanaan Amenábar on kirjoittanut ja ohjannut tyylipuhtaan kummitusjutun The Others, jonka pääosassa vakuuttaa Nicole Kidman.

Kidmanin esittämä leskirouva kaitsee viktoriaanisessa kartanossaan kahta valolle allergista lastaan apunaan hieman kummallinen uusi palveluskolmikko. Mutta minkäs teet, hyvää palvelusväkeä on vaikea löytää ja edellisetkin olivat kadonneet, lähteneet varoittamatta ja jälkiä jättämättä. Kartanossa kuuluu myös kummia ja tytär väittää näkevänsä aaveita, eikä asiaa helpota talossa vallitseva jatkuva hämäryys ja äidin kristillinen fanaattisuus. Siinä ainekset lähes pelkistetyn tyylitellylle kummitustalojännärille.

The Others on vakavasti tehtyä elokuvaa, josta onneksi puuttuvat nykyelokuville välillä jo rasitteeksi muodostuneet itserefleksiivisyys ja jatkuva itsetietoinen viittailu muihin elokuviin ja kulttuurituotteisiin ja -ilmiöihin. Silti The Others on, niin materiaalisestikin kuin sisällöltäänkin, menneisyyden lävistämä; elokuvan tehokeinot, musiikki, äänimaailma, kuvakulmat ja valaistus ovat lähes banaalin tuttuja kaikille lajityyppiä hiemankin tunteville. Tällaisenaan elokuvaa voisi kutsua pastissiksi, puheeksi kuolleella kielellä.

Kuitenkin The Othersissa on kyse taidokkaasta ja rehellisestä vanhojen elementtien uusiokäytöstä ja varioinnista. Katsoja kutsutaan mukaan kummituskekkereihin, joihin ei kannata mennä attituudilla vaan niiden aistien johdattamana, jotka aukeavat ainoastaan elokuvateatterin pimeydessä. Pitäkää penkistänne kiinni ja pelätkää, samalla muutamat elokuvan heikkoudetkin, kuten ontuva dialogi ja hieman liian luonnottomiksi valkaistut lapset, unohtuvat.

The Others on myös metafora itse elokuvallisuudesta: missä muualla kuin kummitustaloissa ja elokuvissa todellisuuden eri tasot tunkeutuvat toisiinsa, vaativat omakseen, vaativat reagoimaan, kokemaan, kohtaamaan ja tuntemaan. Hyväksymällä elokuvan esittämän avoimen kutsun eksyä todellisuuden häilyville rajapinnoille The Othersin viimeinenkään juonenkäänne ei ole mikään pikkunäppäryys vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas twist, jonka avoimin silmin painajaiseen nukahtanut katsoja ymmärtää: tämä elokuva on todellakin puhetta kuolleella kielellä.