The Mandalorian and Grogu valkokangas

Disneyn Star Wars -franchisen pelastajaksi valittu The Mandalorian (2019–) televisiosarjan valonnopeushyppy valkokankaalle toteutuu Jon Favreaun elokuvalla The Mandalorian and Grogu (2026). Nimensä mukaisesti se keskittyy parivaljakkoon: palkkionmetsästäjä Din Djariniin (Pedro Pascal) ja Groguun, Yodan kanssa samanlajiseen voimassa vahvaan lapseen. Lopputulos tuntuu enemmin paisutetulta sarjan jaksolta kuin valkokankaalle suunnitellulta paluulta kaukaiseen galaksiin.

Jedin paluun (Return of the Jedi, 1983) tapahtumien jälkeen Imperiumin kaaduttua sen sotalordit pakoilevat Uuden tasavallan taistelijoita. Mandalorian ja Grogu saavat onnistuneen tehtävän jälkeen tasavallan Adelphin erikoisjoukkojen komentajalta (Sigourney Weaver) uuden toimeksiannon, joka limittyy yhteen Hutt-rikollisklaanin kanssa. Kaksikon matka vie heidät eri planeetoille ja vaarallisiin tilanteisiin.

Jatko-osatrilogian lässähdyksellä päättäneen Star Wars: The Rise of Skywalkerin (2019) jälkeen valkokankaalla ahdingossa ollut elokuvasarja on pärjännyt paremmin suoratoistossa, kuten nykypolitiikkaa heijasteleva Andor (2022–2025) osoitti. Elokuva The Mandalorian and Grogu on studiolta turvallinen liike oikeaan suuntaan, jossa pelkän nostalgian sijaan tutkitaan myös galaksin käymättömämpiä korpimaita uusien päähenkilöiden silmin. Tarinallisesti elokuva ei kuitenkaan vakuuta sen jatkaessa vain sarjan viitoittamalla tiellä tuomatta siihen elokuvakerronnan vaatimaa koheesiota. Elokuvan synty liittyy Hollywoodin vuoden 2023 käsikirjoittajien lakkoon, jonka myötä The Mandalorian -sarjan neljännen kauden tuotanto viivästyi.

Sarjan vahvuuksilla pelaava elokuva on karsitussa ilmaisussaan lännenelokuvien perillinen, jossa isä–lapsi-parivaljakon seikkailut keskittyvät yksittäisten tehtävien suorittamisen ympärille. Mandalorian-haarniskan sisällä, yhtä pakollista kohtausta lukuun ottamatta, oleva Pascal vakuuttaa taisteluun kasvatettuna ammattilaisena sekä Grogusta välittävänä vanhempana. Grogu saa myös tilaisuutensa loistaa elokuvan yhden osion keskittyessä tämän selviytymiseen vihamielisen planeetan ympäristössä.

Tähtien sodan maailmaa pelkän Skywalker-saagan ja jedi-mytologian ulkopuolelle laajentava elokuva on maanläheisempi esitellen uudenlaisia maailmoja ja olentoja Shakarin gladiaattoriareenoilta Nal Huttan suoplaneetalle. Kunniaa tehdään vaarallisten tehtävien suorittamiseen keskittyville toimintaelokuville sekä sotakuvausten klassikoille kuten Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse Now, 1979).

The Mandalorian and Grogun useat toimintakohtaukset on toteutettu tyylikkäästi selkeänä pysyvän kuvauksen ja leikkauksen keinoin. Visuaalisesti analogisuuteen luottava ja hyvältä näyttävä elokuva käyttää paljon praktikaalisia efektejä ja oikeita lavasteita. Mukana on silti myös runsaasti digitaalisia erikoitehosteita ja StageCraft -tekniikkaa, joiden muovisuus paikoin häiritsee.

Sympaattinen ja yllättävän eläväiseksi saatu Grogu-nukke saa rinnalleen muun muassa hössöttävät Anzellan mekaanikot. Animaatioelokuvasta Star Wars: The Clone Wars (2008) tuttu Rotta the Hutt (Jeremy Allen White) tekee paluun hurjaksi kasvaneena, mutta hyväsydämisenä taistelijana. Muut sivuroolit vilisevät tunnettuja kasvoja ja ääniä Weaverista pikaruokakojua pitävään ja metavitsinä toimivaan Martin Scorseseen.

Favreau jatkaa elokuvallaan Disneyn tuotantojen parissa, jossa kerronnallisen kunnianhimon korvaa lähinnä laajemman tuoteperheen palveleminen. Ludwig Göranssonin musiikki taas tukee hienosti elokuvan maailmaa tuoden perinteisempien soitinten rinnalle myös uudenlaisia elektronisia sävyjä.

The Mandalorian and Grogu on jälleen osoitus tietään etsivästä elokuvasarjasta. Heikon jatko-osatrilogian jälkeen se kuitenkin onnistuu miellyttämään perinteisemmän avaruusseikkailun ystäviä. Seuraavana olisi vuorossa toinen itsenäisen tarinan kertova elokuva Star Wars: Starfighter (2027). Tähtien sodan tulevaisuuden horjuessa valkokankaalla suoratoisto-televisio on osoittanut mahdollisuutensa sen voiman jatkamiseen. This is the way.