The Batman valkokangas

Vuosi 2022 on horoskoopin mukaan erittäin hyvä vuosi lepakoille, ja erityisen hyvä vuosi lepakoiksi pukeutuville henkilöille.

Kalenterin mukaan estradille pääsevät The Batman -elokuvan The Batman eli Se Lepakkomies (Robert Pattinson), The Flash -elokuvan tuplalepakkomiehitys eli Batman (Ben Affleck) ja ainoa oikea Batman (Michael Keaton!) sekä vielä Batgirl-elokuvassa Lepakkotyttö (Leslie Grace) ja toistamiseen Keatonin Batman, joka on liihottanut Tim Burtonin vanhoista elokuvista DCEU-elokuviin.

On siinä Lepiksiä kerrakseen. Ei ihme, että Matt Reevesin Lepis kaipaa the-artikkelia eteensä erottuakseen.

Jotta satunnaisemman gothamiitin pää menee kunnolla sekaisin, aloittaa Reevesin elokuva muodikkaasti erillisen elokuvauniversuminsa, Batversen, joka saa jatko-osien ohella spin-offeikseen sekä tv-sarjoja että elokuvia. Ensin The Batmanin täytyy tietysti menestyä lippuluukuilla toisia Lepiksiä ja ennen kaikkea muita supersankarielokuvia vastaan, joita tulee koronasuman purkautuessa tuutin täydeltä.

Sen verran on supersankarielokuvien yleistymisen myötä opittu, että ihan joka ainut kerta ei tarvitse aloittaa alusta ja näyttää Batmanin osalta, miten Bruce Waynen vanhemmat kuolevat ja valkoinen helminauha hajoaa maahan. Batman Beginsin aloituskurssit on nähty, ja yleisön voidaan turvallisesti uskoa tietävän, miten 83-vuotiaan hahmon taru sai alkunsa. Ensimmäinen vuosi on hoidossa, ja Matt Reeves uskaltaa aloittaa rohkeasti Batmanin toisesta vuodesta. Askel kerrallaan.

Robert Pattinsonin Batman on synkisteleväinen yöeläjä, joka on aloittanut vigilantin uransa intensiivisesti ja luonut suhteita muun muassa James Gordoniin (Jeffrey Wright), mutta yö on vienyt mukanaan. Kuten tosielämänkin miljardöörit, Bruce Wayne kyykyttää köyhempiä, hän vain tekee sen pörssikeinottelun sijasta hakkaamalla öisin ihmisiä nahka-asussaan. Hovimestari Alfred (Andy Serkis) pitää huolta, ruokkii viinirypäleillä ja käskee Brucen mennä välillä suihkuun.

Riippuvuuttahan moinen elämäntapa aiheuttaa, eikä Waynen oma sukutaustakaan ole puhdas. Ainakin sellaista vihjailee Arvuuttaja (Paul Dano), tosielämän Zodiac-sarjamurhaajasta ja Seitsemän-elokuvasta oppia ottanut sekopää, joka keskittyy tihutöissään Gothamin eliittiin. Hyytävällä otteella operoivan Danon vastapainona on Dick Tracyn sivuilta karannut gangsteri Cobblepot (Colin Farrell), Pingviiniksikin haukuttu. Sisäistä kummisetäänsä kanavoiva ja liki tunnistamattomaan paksukaismaskiin meikattu Farrell remuaa kuin Joel Schumacherin camp-Batmaneissa. Pingviinin kontrasti seriaali-Arvuuttajaan on liiankin suuri.

Naiskauneudesta vastaa Zoë Kravitz, jonka Selina Kyle haluaa rahaa ja kostoa, ja toimii öisin kissavarkaana. Lepakko ja Kissa vetävät toisiaan puoleensa, mutta ei siitä mitään tule kaihoisia katseita ja pusua lukuun ottamatta, sillä yöllisen, jatkuvasti sateisen Gothamin yö sekä Arvuuttajan sairaiden murhamysteerien selvittely vie ajan. Mafiajuonen selvät vaikutteet on otettu Jeph Loebin töistä, ja alamaailman konnat ovat realistisempia vastustajia kuin värikkäät superrikolliset.

The Batman korostaa aiempaa vahvemmin Lepakkomiehen mainetta maailman parhaana etsivänä. Perinteisemmän supersankaroinnin sijasta elokuva on ytimeltään sarjamurhaajatrilleri, jossa Batman käyttää enemmän aivojaan kuin nyrkkejään. Valitun linjan onnistumista kuvaa se, että teos voisi toimia vaikka Bruce Waynella ei olisi lepakkopukua ollenkaan. Virkistävästi loppumättöä päävihollisen kanssa ei ole, sillä Arvuuttaja ei ole lainkaan nyrkkisankari.

Reevesin katutasoon keskittyvä kädenjälki on muutenkin rosoinen. Hypi-pompi-koreografioiden sijasta teoksen isommat taistelut tuovat mieleen Trumpin loppukauden Capitol-mellakat, jos Batman olisi ollut siellä. Pituutta elokuvalla on hulppeat 176 minuuttia, mutta se ansaitsee minuuttinsa. Hitaasti ruuvia kiristävän kerronnan lomaan mahtuu myös Bruce Waynen henkilökohtaista kasvua fanaattisesta koston lähettiläästä toivoa edustavaksi symboliksi. Pattinsonin kehonkieli kuvastaa elokuvan alkupuolella hyvin rappiota ja umpinaisuutta, jota muista ihmisistä eristäytyminen ja jatkuva synkkyydessä vellominen voi aiheuttaa.

The Batman seisoo vahvasti omilla jaloillaan, ja Matt Reevesin päätös irrottaa elokuva DCEU:sta ja muista DC-sankareista on viisas. Vaikka Batman toimii myös laajemmassa universumissa, hänen parhaat seikkailunsa ovat aina olleet niitä, joissa teeskennellään, ettei Gothamin ulkopuolisia DC-sankareita ole olemassakaan.