Saw V valkokangas

Yllättävän kauan siinä kesti, mutta tämä oli väistämätöntä. Nimittäin se, että erinomaisen Saw-elokuvan (2004) jatko-osat taantuvat käsittämättömäksi roskaksi. Ensimmäinen osa oli kekseliäs teemaltaan ja toimiva toteutukseltaan, ja yksi ensimmäisistä 2000-luvun kauhuelokuvista, joita nyt nimitetään gornografiaksi. Gore, verellä ja suolilla mässäily kun muistuttaa jo pornomaista tirkistelyä ihmisruumiin ihmeisiin.

Tietystikään tuo läträys ei ole ainoa viehättävä asia näissä elokuvissa, joihin Saw-sarjan lisäksi voi laskea vaikkapa Eli Rothin Hostel-elokuvat. Saw'ssa jännitysmomentti oli korkealla. Sen oivalluksena oli tehdä Jigsaw-murhaajasta pelkkä takapiru. Uhka ja pelastus piilee tavallisissa ihmisissä ja siinä, mitä he ovat valmiita tekemään itselleen ja muille henkensä puolesta. Hieman samantapainen kiinnostava asetelma löytyy myös Hostel-elokuvista, joissa ei myöskään ole sen kummempaa erottelua pahan ja hyvän välillä. Tokikaan mielikuvitukselliset kidutusvälineet eivät ole olleet haitaksi elokuvien suosiolle teinien parissa.

Saw'n jatko-osat jatkoivat pääpiirteittäin alkuteoksen linjoilla ja pysyivät yllättävänkin freeseinä. Osista II-IV oli vastuussa Darren Lynn Bousman, ja noita osia voisikin pitää löyhänä trilogiana sarjan sisällä. Alkuperäisestä teemasta lipsuttiin paikoitellen, mutta ainakaan ensimmäistä osaa ei lähdetty replikoimaan. Kekseliäämmät kidutuskoneet eivät ole se asia, mikä tekee myös jatko-osista katsomisen arvoisia.

Tarinankerronnaltaan osat II-IV olivat myös verrattain kekseliäitä. Ne viittasivat surutta kaikkiin aikaisempiin osiin, pyörittelivät aikaisempia tapahtumia uusista näkökulmista ja häikäilemättä huijasivat katsojaa luottamaan vääriin vihjeisiin. Suola on siinä, että nuo temput tehtiin onnistuneesti, ilman että katsojalla olisi pelkästään kusetettu olo. Jigsaw'n höpinät elämän arvokkuudesta ja moraalista tosin muuttuivat matkan varrella yhä enemmän tyhjänpäiväisemmäksi höpinäksi ja tekosyyksi jälleen uusille kidutusoopperoille.

Viitososassa on uusi ohjaaja, edellisten osien tuotantosuunnittelija David Hackl. Hänen syykseen tätä tilkkutäkkiä tuskin voi laittaa muun kuin visuaalisen köyhyyden osalta, vaikka jotakuta tekisi kovasti mieli syyttää. Sinänsä viitososakin sujahtaa sujuvasti osaksi aikaisempaa sarjaa, mutta toisin kuin aiemmin, eivät uudet paljastukset ja vanhojen tapahtumien näyttäminen uudesta näkökulmasta tuo enää mitään lisää kokonaisuuteen. Eivätkä ne ainakaan ole oman elokuvansa arvoinen asia. Huikeat tvistitkin ovat väljähtyneet ennalta arvattaviksi.

Elokuva alkaa heti edellisten osien jäljiltä, joten niitä näkemätön on luultavasti täysin pihalla siitä mitä tapahtuu ja miksi. Kuten kakkososassakin, osa elokuvasta seuraa lukittuun tilaan joutunutta seuruetta. Mutta toisin kuin kakkosessa, ei tapahtumilla tällä kertaa ole yhtään mitään yhteyttä muuhun elokuvaan, kunhan antavat mahdollisuuden läträtä verellä itsetarkoituksellisesti. Lisäksi muiden ja itsensä vahingoittaminen ei vaikuta enää olevan näille ihmisille mitenkään edes pohtimisen arvoinen asia. Kiintoisana yksityiskohtana Jigsaw'n ansaan joutuneet käyttäytyvät tarkkailun alla jo itsetietoisesti, aivan kuten tuoreimman BB-kauden kilpailijat.

Loput elokuvasta koostuu sitten luokattoman surkeasta poliisitrilleristä ja turhista takautumista. Aikaisempia osia näkemättömille ei ole siis mitään syytä katsoa tätä elokuvaa, ja sarjaan tutustuneidenkin tulisi harkita tarkoin kannattaako mokomaan aikaansa tuhlata.

Saw VI:n ensi-ilta Yhdysvalloissa on Halloweenina 2009. Toivoa sopii, että tämän osan irralliset kohtaukset petasivatkin jo seuraavaa osaa, ja se olisikin taas tutustumisen arvoinen elokuva.