Rec valkokangas

Villisti heiluva kamera ja pakokauhun huutoja. Kuulostaako tutulta? Recin kohdalla vertailua Blair Witch Projectiin ei voi välttää. Rec on selvästi kymmenen vuotta vanhemman tosi-tv-kauhun ja 1970–80-lukujen zombie-elokuvien, kuten Evin Deadin, jälkeläinen. Eikä lainkaan alenevassa polvessa. Rec saa hidastempoisen alun jälkeen jalat veteliksi ja polvet tutisemaan. Ja kyllä, espanjalaisesta kauhuelokuvasta on tulossa Hollywoodin uudelleenfilmatisointi ensi syksynä.

Reality-ohjelman reportteri Angela on kameramiehensä kanssa yöllä kuvaamassa "Kun te nukutte" -ohjelmaa paloasemalla. Ensin ei tunnu tapahtuvan mitään kiinnostavaa, mutta pian tulee hälytys ja Angela lähtee kameramiehineen palomiesten matkaan pelastamaan asunnossaan pulassa olevaa vanhaa naista. Alkaa tapahtua outoja, kun viranomaiset eristävät vanhan kerrostalon, eivätkä päästä ketään ulos. Suljettu paikka ei ole ainoa kammon aihe, vaan talon asukkaita ja reporttereita uhkaa myös vakavampi huoli, joka niittää ruumiita kiihtyvällä tahdilla – Angelan halutessa kaiken nauhalle.

Rec on kokonaan kuvattu kameran näkökulmasta, kuten Blair Witch Projectkin. Kuva poukkoilee ja heiluu tavoitellen autenttisuutta. Välillä maahan pudonnut kamera kuvaa vain jalkoja. Käsivarakameraestetiikka on viime aikoina ollut suurta huutoa, ja Recissä se, epäselvä kuva ja huuto toimivat suurimmaksi osaksi. Tarinan maailma on kameran maailma, jossa hyödynnetään myös kameran valotehosteita ja pätkivää äänitystä. Kamerasta kehittyy elokuvan kuluessa ruumiin jatke aistien pettäessä. Sen avulla näkee paikkoihin, joihin ei muuten olisi pääsyä. Erityisesti elokuvan kameraan luottava hieno loppu houkuttelee pitämään kokonaisuudesta.

Heiluvan käsivaraestetiikan luulisi etäännyttävän katsojan elokuvasta, eikä suinkaan luovan uskottavaa autenttisuutta. Kulttuuri on kuitenkin niin läpeensä kuvallistunut, että teknologiavälitteinen kokemus maailmasta vaikuttaa aidolta kokemukselta. Katsoja uskoo kameran voimaan ja kokee, että rikkonainen, vaikeasti seurattava kuva on lähempänä todellisuutta kuin esimerkiksi perinteinen Hollywood-estetiikka.

Kauhugenressä ruumiillisuus on aina vahvasti läsnä. Recissä, kuten useissa kauhuelokuvissa, naisruumis koetaan uhkana järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Poikkeavat feminiiniset ruumiillisuudet nousevat elokuvassa kammottavimmiksi. Vanha nainen, pieni tyttö ja anorektinen nuori nainen eivät järjestyksen vallitessa uhkaa ketään, mutta kaaoksen saapuessa nämä naisruumiit ilmestyvät kalman kylväjinä, raadellen järjestyksen vereslihalle. Katsoja pysyy Recistä hengissä vain kameran kautta. Elokuvassa kamerasta muodostuu ainoa subjekti, joka selviää kuolemasta, eikä sekään vammoitta. Teknologiaan eivät lihan taudit pure.