Rakkaus lainassa valkokangas

Rakkaus lainassa on perinteinen kesämarkkinoille suunnattu elokuva. Siinä yhdistyvät kolmekymppisen sinkkunaisen ikäkriisi, häävalmistelut sekä kesämatkailu Hamptonin rantamaisemissa. Aurinkoiset kesäpäivät New Yorkin kaduilla ja viikonloput hiekkarannoilla värittävät urbaania kolmiodraamaa, joka pohtii samalla ystävyyden ja rakkauden välistä ohutta rajaa.

Rachel (Ginnifer Goodwin) tuntee jääneensä auttamattomasti vanhanpiian asemaan. Paras ystävä Darcy (Kate Hudson) on menossa naimisiin Rachelin entisen ihastuksen Dexin (Colin Egglesfield) kanssa ja kolmenkymmenen vuoden rajapyykkikin on juuri tullut täyteen. Kun Rachel sitten herää eräänä aamuna Dexin vierestä, alkaa salailujen ja suhdesotkujen vyyhti. Oman lusikkansa ihmissuhdesoppaan työntävät Rachelin paras ystävä Ethan (John Krasinski), tätä väijyvä Claire (Ashley Williams) sekä naistenmies Marcus (Steve Howey).

Kolmiosuhde Rachelin, Dexin ja Darcyn välillä on outo sekoitus vanhanaikaista moralisointia ja liberaalia omaneduntavoittelua. Elokuvan ainut romanttinen juoniviritelmä liittyy takaumiin, joissa kerrotaan Darcyn sotkeutumisesta Rachelin ja Dexin orastavaan suhteeseen. Tarinan henkilöt ajelehtivat ilman päämäärää kolmiodraamassaan, jota tuntuu leimaavan nostalgia, kateus ja itsekeskeisyys. Romantiikka on kaukana, eikä huumorikaan juuri kuki.

Rakkaus lainassa haluaa rohkaista katsojaansa tarttumaan hetkeen, mutta ainakaan elokuvan tekijät eivät ole näin tehneet. Elokuva on täynnä väistöliikkeitä, perääntymisiä ja mielenmuutoksia, jotka venyttävät perin yksinkertaista ja suoraviivaista tarinaa liiallisiin mittoihin. Se sisältää enemmän mahdollisia loppuja kuin itse tarinaa. Turhat viivytykset tekevät elokuvasta harvinaisen pitkäveteisen, eivät tarjoa sille edes uutta näkökulmaa.

Pitkäveteisyyttä vakavampi ongelma on kuitenkin elokuvan vaikeasti samaistuttavat henkilöhahmot. Kun elokuvan koomiset kevennykset, kuten lipevä Marcus ja sekopäinen Claire, alkavat tuntua sympaattisilta verrattuna päähenkilöihin, on jotain vakavasti pielessä. Rachelin hiljainen alistuminen vain ärsyttää ja Darcyn itseriittoisuus tekee tästä sietämättömän hahmon. Miehet jäävät sivuun paperisina hahmotelmina ja esimerkiksi John Krasinskin hahmon koomiset mahdollisuudet ovat jääneet olemattomiin.

Liian monet turhat sivuhahmot ja juonenkäänteet eivät ole rikastaneet tarinaa vaan pikemminkin köyhdyttäneet sitä. Tosin karsiminen ei luultavasti olisi pelastanut hataraa kertomusta. Kevyestä naistenkirjallisuudesta ei ole saatu irti kesän kertakäyttöviihdettä parempaa lopputulosta. Rakkaus lainassa ei tarjoa kesäkuumalle muuta iloa kuin viileän elokuvateatterin.