Paper Tiger

Valkokangas

Rikoselokuvan perinteestä ammentava Paper Tiger jää kiehtovista elementeistään huolimatta kesyksi pastissiksi.

Kesy tiikeri

Kunnianhimoisen tuotannon omaava ohjaaja-käsikirjoittaja James Gray on tutkinut ihmisyyden unelmien tavoittamattomuutta siirtolaisuuskokemuksessa, Amazonian viidakoissa ja tähtien takana. Nyt hän palaa tuntemansa New Yorkin alamaailman kuvaukseen elokuvallaan Paper Tiger (2026). Nykyiseen maailmantilanteeseen hienosti viittaava elokuva tarkastelee kummisetämäisen perhetarinan kautta vahvoilta vaikuttavien yhteisöjen murtumista todellisten paineiden alla. Amerikkalaisen 1970-luvun klassisen rikoselokuvan perinteestä ammentava Paper Tiger jää kiehtovista elementeistään huolimatta turhan kesyksi pastissiksi.

New Yorkin Queensin venäläismafian ympäristörikoksiin tahattomasti sekaantuvien veljesten, insinööri Irwin (Miles Teller) ja liikemies Gary Pearlin (Adam Driver) sekä heidän perheensä (Scarlett Johansson, Gavin Goudey, Roman Engel) tarinasta yritetään maalailla alkuteksteistä lähtien kreikkalaista tragediaa, joka ei onnistu vetämään mukaansa genrensä parhaimpien edustajien tavoin. Veljeksistä rikoksen maailmassa kertoi jo Grayn läpimurtoteos Pikku Odessa (Little Odessa, 1994) ja uutuudessakin ollaan etnisten vähemmistöjen ja rikoksen maailmassa. Tällä kertaa lopputulos vain jää elokuvalliselta anniltaan tavanomaiseksi.

Paper Tiger © Cinemanse

Graylla on aiempien töidensä tapaan elokuvan estetiikka hallussa. Vuosi 1986 siirtyy Joaquín Baca-Asayn kuvauksessa valkokankaalle pehmeäsävyiseltä filmiltä pieteetillä luotuna maailmana. Tapahtumat voisivatkin sijoittua Kovaotteisten miesten (The French Connection, 1971) poliisitutkinnan maisemiin. Paper Tigerissa Gray jatkaa edellisen elokuvansa Armageddon Timen (2022) kaltaisen omakohtaisen perhetarinan parissa jääden jälleen kerran sen nostalgisoinnin vangiksi, mikä tapahtuu rikosdraaman kustannuksella.

Paljon paremmin vastaavan aiheen parissa pärjäsi intensiteetiltään vahvempi J.C. Chandorin ohjaama Väkivallan vuosi (A Most Violent Year, 2014), jossa liikemiehen moraali asettui vastakkain ulkomaailman paineiden kanssa. Gray on kiinnostuneempi tavallisia työläisiä edustavista henkilöhahmoistaan, jotka tulevat vedetyksi rikoksen ja väkivallan maailmaan, kuten väärät miehet Hitchcockin teoksissa. Suuremmat teemat sosiaalisen nousun unelmasta korruptoituneessa maailmassa ja perheen edun puolustamisesta jäävät kehittelyssään puolitiehen.

Miles Teller on pääosakolmikosta muuntautuvaisin hyväuskoisena, mutta pahimpaan varautuvana perheenisänä. Tämän vaimona Scarlett Johansson saa oman dramaattisen sivujuonensa, jonka dramaturgiaa ei onnistuta hyödyntämään tunteellisen näyttelijäntyön lisäksi. Adam Driver esittää häneltä usein nähdyn roolin hyväntahtoisena pyrkyrinä. Veljestarinan korostaminen kahdessa sukupolvessa myös Irwinin lasten kautta toimii ajoittain saamatta kuitenkaan tarvitsemaansa syvyyttä.

Paper Tiger © Cinemanse

Cannesin kilpasarjaan asti päässyt Paper Tiger jää rikosdraamana hampailtaan turhan tylsäksi. Graylla olisi ollut kaikki mahdollisuudet tehdä rikoselokuvien klassiseen perinteeseen pureutuva draama perheestä ja uhrauksista, jossa amerikkalaisen unelman tavoittelu siintää kaksoistornien hehkussa, mutta päättyy yksinäisellä joutomaalla.

**