Morbius valkokangas

Sonylla on ollut pidempään ongelma. Sillä on oikeudet Hämähäkkimiehen lisäksi Hämiksen sivuhahmoihin ja useisiin B-kastin hahmoihin, mutta itse Hämis on viime aikoina seikkaillut MCU-elokuvissa. Sen seurauksena Sony on lanseerannut ontuvan Spider-versen ilman Spideria, eli näennäisen itsenäisiä elokuvia hahmoista, jotka voisivat joskus tulevaisuudessa kohdata Hämiksen.

Venom on saanut kaksi elokuvaa, yhdellä ainoalla hyvällä sarjakuvatarinalla ratsastava Kraven-metsästäjä saa ensi vuonna omansa ja nyt valkokankaille saapuu Morbius, elävä vampyyri. Myös Michael Keatonin esittämä Korppikotka halutaan tähän porukkaan Morbiuksen lopputekstikohtauksen myötä.

Sarjakuvien Morbius sai alkunsa 1971 The Amazing Spider-Man -lehdessä, jolloin verisairauksien tutkija, tohtori Michael Morbius muuntui tieteellisten kokeiden takia eläväksi vampyyriksi. Vaikka Comics Code -itsesensuuria oli juuri tuolloin kevennetty ja vampyyritarinoita sai taas julkaista pitkän tauon jälkeen, niin kovasti korostettiin sitä, että Morbius ei ollut yliluonnollisesti vampyyriksi muuttunut vaan kaiken takana oli tiede. Muuta omaperäistä ei hahmossa juuri ole ollut viimeisen reilun 50 vuoden aikana, eikä sitä ole Morbius-elokuvassakaan.

Daniel Espinosan tusinatekele hukkaa kiinnostavien alkuvaiheiden jälkeen kaiken potentiaalinsa. Sillä olisi ollut mahdollisuuksia ammentaa esimerkiksi Universalin klassisten monstereiden traagisuudesta ja surumielisyydestä, tai edes Sam Raimin Darkmanin aidosta kaksinaisuudesta. Sen sijaan teos vajoaa sekavaksi putkijuoksuksi, jossa Morbius-vampyyri on yksiulotteinen ja yksioikoinen sankarihahmo vailla uskottavaa ja draamallisesti merkittävää dualismia. Vastaavasti pääpahis on yhtä yksioikoinen pahis vailla mitään järkevää motiivia tai logiikkaa.

Kelvotonta räpellystä korostavat suttuisen kehnot CGI-efektit sekä kammottava dialogi. Oikein pahaa tekee nähdä hyviä draamanäyttelijöitä kuten Jaredit Leto ja Harris haaskaamassa aikaansa. Leto on viettänyt myös aikaa punttisalilla. Niin yliampuvan lihaksikas hän on vampyyrina, että pakollinen paidanpoistamiskohtaus naurattaa tahattomasti. Ilmeisesti veren imeminen muuttaa laihemmankin luikun välittömästi He-Maniksi.

Puntteja on nostellut myös täysin pieleen roolitettu Matt Smith, joka ähisee, möykkää ja esittelee paljasta rintakehää. Smith on laittanut homman täysin lekkeriksi, eikä Morbiuksen kaltaista tekelettä muuten varmaan voisi täysipäisenä tehdäkään. Siitä huolimatta olisi ollut kiinnostavaa nähdä Smithiltä esimerkiksi Last Night in Sohon Jackin kaltainen luihumpi, karismaattisempi tulkinta.

Vanhentuneella konseptilla tehty ja lähes sisällötön teos jää auttamatta jalkoihin aikana, jolloin supersankariaiheisia elokuvia tulee jatkuvalla syötöllä teattereihin ja suoratoistokanaville. B-kastin hahmoilla on edelleen mahdollisuus menestyä omaperäisemmällä tulokulmalla sekä vahvasti hahmoihin ja käsikirjoitukseen panostamalla. Muuten ne jäävät Batmanin ja Hämähäkkimiehen kaltaisten A-kastin isojen nimien taakse. Sinne kauas vanaveteen jää myös Morbius, elävä vampyyri.

Fiksuin veto Sonylta olisi luoda elokuvien sijasta tv-sarjauniversumi, jossa Morbius-vampyyrin kaltaiset selkeät jakojäännöshahmot voisivat saada enemmän aikaa ja tilaa. Mallia voi ottaa vaikka DC:n Peacemaker-sarjasta, jossa C-kastin tympeästä pösilöstä saatiin hauska, kiinnostava ja inhimillinen hahmo.