Luvattu maa valkokangas

Historialliset elokuvat ja varsinkin niiden menestys kertovat aina jotain omasta ajastamme. Elokuvien suosion taustalla on monenlaisia tekijöitä, mutta suuren yleisösuosion taustalle tarvitaan teemoja, jotka puhuttelevat katsojia heidän omassa ajassaan. Esimerkiksi Oppenheimer (2023) ei välttämättä olisi kiinnostanut yleisöä vielä kymmenen vuotta sitten, kun ydinaseet eivät olleet näkyvästi läsnä julkisessa puheessa. Nyt asetelma tuomiopäivän aseen syntytarinan vastaanotolle on ollut kokonaan toisenlainen, kun Ukrainan sodan myötä on spekuloitu ydinaseiden käytöstä.

Suomessa Myrskyluodon Maija (2024) on ollut menestys, ja samanlaisen vastaanoton kotimaassaan Tanskassa on saanut elokuva Luvattu maa (2023). Menneisyyden romantisointia kaihtavien elokuvien temaattisessa ytimessä on vahvan yksiötarinan kautta kerrottu uudisraivaajahenkinen selviytyminen, jonka ympärille kietoutuu emotionaalisesti vaikuttavia nykypäivän teemoja. Kenties tässä maailmanajassa ihmiset haluavat hyvinvoivissa Pohjoismaissakin käsitellä selviytymistä ja yksilön koettelemuksia ympäristössä, johon omat vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia. Asioiden ja tapahtumien hallitsemattomuus edustaa inhimillisiä peruspelkoja, joiden kohtaaminen eletystä menneisyydestä ammentavien elokuvien kautta on varsin luontevaa.

Toisaalta uudisraivaajatarinat ovat ajattomia ja universaaleja. Ilman uudisraivaajahenkeä, halua voittaa edessä olevat haasteet ja hankaluudet, ihmiskunta ei olisi levittäytynyt kaikkialle ja saavuttanut nykyistä asemaansa. Uudisraivaajat ovat kautta aikojen olleet ihmiskunnan pitkän matkan menestyksen tekijöitä, mutta samalla usein myös ympäristön ja muun luonnon tuhoamisen tahattomia pioneereja.

Luvatussa maassa tanskalainen Ludvig Kahlen (Mads Mikkelsen) haluaa 25 armeijavuoden jälkeen ryhtyä raivaamaan Jyllannin nummelle viljelysmaata ja perustaa sinne siirtokunnan. Kukaan ei ole aiemmin karun nummen kesyttämisessä onnistunut, mutta Kahlenin silmissä siintää kuninkaan lupaama maa ja aatelisarvo. Hän tietää, mikä voisi kovalla työllä nummella kasvaa. Paikallinen aatelinen ei kuitenkaan katso hyvällä kuninkaan nimissä toimivaa uudisraivaajaa, joka on rakentanut talonsa hänen omina pitäminään maille.

Ludvig von Kahlen on historiasta tunnettu henkilö, joka 1700-luvulla yritti asuttaa Jyllannin nummea ja tehdä siitä viljelysmaata siinä kuitenkaan onnistumatta. Tanskalaiskirjailija Ida Jenssen hyödynsi Kahlenin hahmoa historiallisessa romaanissaan Kaptajnen og Ann Barbara (2020), josta Tanskan tunnetut elokuvantekijät Anders Thomas Jensen ja Nikolaj Arcel käsikirjoittivat Arcelin ohjaaman elokuvan.

Luvattu maa ammentaa westernien perinteestä. Mad Mikkelsenilla on Clint Eastwoodiin verrattavaa karismaa esittää vähäpuheista ja omia polkujaan kulkevaa sankaria, joka viime kädessä asettuu heikompien puolelle ja nousee valtaa pitäviä tyranneja vastaan. Selviytymisen, vallan, rakkauden ja koston teemoja käsittelevä tarina voisi periaatteessa sijoittua minne tahansa, mutta karun luonnon tarjoamassa miljöössä teemat kirkastuvat yleisinhimillisen ajattomiksi ja löytävät kosketuspintansa oikeastaan missä ajassa ja paikassa tahansa.

Westernhengen rinnalla Luvattu maa noudattelee varsin tarkkaan nykyisten historiallisten elokuvien ja sarjojen kuvastoa ja kerrontaa. Keskiössä on asemaltaan eriarvoisten ihmisten välinen valtakamppailu, jossa valtaa käytetään, otetaan ja toteutetaan väkivallalla ja seksillä. Tämä ei anna menneisyydestä kovin mairittelevaa saati oikeanlaista kuvaa, mutta populaarissa kerronnassa asetelma kiinnostaa ihmisiä. Tarinoiden syvällisempien teemojen osalta tarkoitus pyhittää keinot. Eli korostettujen – ja lihallisempien – aiheiden taustalla piilevät teemat pääsevät kuin vaivihkaa esille.

Luvatussa maassa pureudutaan erilaisuuden hyväksymiseen, lähimmäisen rakkauteen, oikeudenmukaisuuteen sekä identiteetin rakentamiseen. Elokuvan esittäminä ne ovat huomattavasti enemmän läsnä tässä ja nyt kuin 1700-luvun Jyllannin nummella. Menneisyyttä käytetään varsin suoraan nykyisyyden käsittelyssä. Historiaan lähteiden kautta suhtautuvilla tällainen aiheuttaa väistämätöntä kulmien kohottelua, ja täysin perustellusti. Elokuvan kaltaisen kertovan taiteen näkökulmasta kyse on kuitenkin välttämättömästä dramatisoinnista, jotta historia voidaan asettaa kulloinkin ymmärrettäväksi osaksi ihmisyyttä ja sen kehitystä.

Ilman tarvittavaa dramatisointia seurattaisiin Kahlenin vuosia kestänyttä karun maan kuokkimista, kunnes mies kyllästyisi ja lähtisi pois. Taitavakaan dramaturgi ei saisi tästä kiinnostavaa edes Mikkelsenin karismaan tukeutumalla. Mutta tuomalla mukaan vallan, rakkauden ja koston kaltaisia teemoja on synnytetty draama, jossa on emotionaalisesti kiehtovia elementtejä ja kosketuspintaa. Dramatisoinnissaan Luvattu maa onkin suorastaan häpeilemättömän onnistunut, mitä näyttävä ylöspano ja vakuuttava epookki korostavat.

Luvatun maan saamat palkinnot ja kiittävät kritiikit ovat olleet myös kunnian palautus ohjaaja Nikolaj Arcelille. Hän tuli aikanaan tunnetuksi Alicia Vikanderin kansainväliseen maineeseen nostaneesta elokuvasta Kuningatar ja henkilääkäri (En kongelig affære, 2012), joka vei ohjaajan Hollywoodiin. Suuren ja sekavan tuotannon Musta torni (The Dark Tower, 2017) jäi epäonnistumiseksi ja taloudelliseksi flopiksi. Kotimaahansa palannut ohjaaja on nyt Luvatulla maalla osoittanut hallitsevansa maailmanluokan elokuvan tekemisen, kun tuotanto on hallinnassa.

Elokuvan nimeen liittyy mielenkiintoinen tulkintaa ohjaava merkitys. Kansainvälinen nimi The Promised Land ja siitä johdettu suomennos Luvattu maa viitoittavat elokuvalle uudisraivaamista korostavaa tulkintaa, kun taas elokuvan äpärää merkitsevä alkuperäisnimi Bastarden johdattaa tulkintaa enemmän päähenkilön ja hänen identiteettinsä rakentumisen tarkastelulle. Alkuperäisnimellä onkin elokuvalle selkeä sisällöllinen merkitys, joka selittää päähenkilön motiiveja ja järkähtämättömyyttä varsinkin tarinan alkupuolen tapahtumien ja käänteiden osalta. Ymmärrys päähenkilön menneisyydestä on avain tämän henkilötarinan ja yksilöllisen kasvutarinan avautumiselle. Saavutukset ovat merkityksettömiä, jos ihminen on niiden kanssa yksin eikä pysty jakamaan niitä muiden kanssa.

Luvattu maa on hieno ja vaikuttava historiasta ammentava elokuva, kunhan sitä ei erehdy pitämään kirjoitetun historian tarkkana kuvaajana.