Hitler: The Rise and Fall kotikatsomo

Uusi brittiläinen historiasarja Hitler: The Rise and Fall kysyy jokaisen jaksonsa alussa, kuka oli mies Hitlerinä tunnetun hirviön takana? Kuuden jakson ja neljän ja puolen tunnin jälkeen huomaa yhä pohtivansa millainen mies Hitler lopulta oli, mistä aineksista hänet oli tehty ja mikä häntä lopulta motivoi. Lisääkin kysymyksiä on noussut ilmaan, kuten se, onko lähtökohdaksi aina otettava oletus, että Adolf Hitler oli jonkinlainen hirviö? Vai pitäisikö olettaa, että kyseessä oli oman aikansa lapsi, ihminen lihaa ja verta, ja luottaa siihen, että historiadokumentteja katsovilla on kykyä ja halua oppia ja ymmärtää ilman pakkosyötettyjä valmiita totuuksia, joita varsinkin amerikkalaisissa niin sanotuissa dokumenteissa tarjoillaan.

Entä kannattaako historiadokumentin, joka haluaa itsensä otettavan vakavasti, käyttää näyttelijöitä kuvittamaan historiaa? Ei varmasti kannata, se on aivan turhaa ja uskottavuuden kannalta jopa turmiollista. Surullisena esimerkkinä voisi mainita National Geographic -kanavalla pyörivät, kolmanteen valtakuntaan keskittyvät historiasarjat, kuten Nazi Megastructures – natsien jättimäiset rakennusurakat, jossa yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana Hitler-kopiona huseeraa näyttelijä Julian Forsyth. Joka kerran Forsythin Hitler-poseerauksen nähdessään nauru on herkässä, vaikka aihe olisi kuinka synkkä tahansa.

Hitler: The Rise and Fall ei onneksi ole samanlaista amerikkalaisille suunnattua levotonta sillisalaattia kuin National Geographicin nopeisiin leikkauksiin tukehtuvat natsisarjat, eikä näyttelijöitäkään käytetä kuin harvoissa dramatisoinneissa, mutta valitettavasti se ei myöskään ole BBC:n tuottamaa parasta A-ryhmää. Pitkästä kestosta huolimatta varsinkin aikakauden aatevirtausten historiallisiin taustoihin olisi voinut luoda kertauksenomaisen katsauksen. Antisemitismillä kun on pitkä ja likainen historia, ja juuri antisemitismiä Hitler käytti keppihevosenaan.

Hitlerin lapsuus ja nuoruus käydään läpi nopeaan tahtiin, samoin ensimmäinen maailmansota, jossa Hitler toimi taistelulähettinä. Sarja keskittyy Hitlerin poliittiseen uraan, mutta valitettavasti kysymykseen, kuka oli mies hirviömyytin takana, ei saada vastausta, eikä siihen edes pyritä löytämään selitystä. Asiantuntijoiden joukkoon olisi mahtunut kyllä muutama pätevä psykologi, jotka olisivat voineet avata herra Hitlerin sielunelämää kansantajuisessa muodossa. Samalla pois olisi voinut jättää asiastaan hieman liiankin innostuneen ja vakuuttuneen oloisen kehonkieliekspertin, jonka esiintyminen sarjassa on lähinnä vaivaannuttavaa.

Sarjan onnistumisiin voi laskea mielenkiintoisen kuvamateriaalin, jota se tarjoilee runsain mitoin. Baijerilaisissa alppimaisemissa kuvatut kotifilmit ovat paitsi leppoisaa katseltavaa, myös paljastavat monia mielenkiintoisia seikkoja, kuten sen kuka oli usein kameran takana. Hitlerin yksityiselämästä tunnettuja seikkoja, kuten kasvissyöntiä ja rakkautta koiria kohtaan ei ikävä kyllä käsitellä tässäkään sarjassa. Tuntuu vähän siltä, että Hitlerin inhimillisiä ja positiivisia piirteitä ei vieläkään uskallettaisi tuoda esiin millään järkevällä tavalla. Hirviöt kun eivät juttele lupsakkaasti koirilleen.

Sarja lupaa eturivin asiantuntijoiden paljastavan ja analysoivan myös uusia faktoja. Hämärän peittoon jää, mitä nämä uudet faktat ovat ja millä mittapuulla sarjassa esiintyvät ihmiset ovat eturivin asiantuntijoita. Monet heistä ovat kyllä aikaisemmista brittiläisistä historiasarjoista tuttuja. Asiantuntijoiden eli tässä tapauksessa historian tutkijoiden pieni esittely olisi ehkä kuitenkin ollut paikallaan ja tuonut sarjalle lisää uskottavuutta.