Harry Potter ja Azkabanin vanki valkokangas

Kirjailija J. K. Rowlingin ilmiömäisen suositun kirjasarjan kolmas osa saa vihdoinkin ensi-iltansa myös Suomen valkokankailla. Ohjaajavaihdoksen myötä nuoren velhopojan, Harry Potterin elokuvalliset edesottamukset ovat saaneet enemmän särmää ja aiempaa huomattavasti tummempia sävyjä. Meksikolainen Alfonso Cuarón saa myös kirjojen maailman elämään aiempaa huomattavasti ilmeikkäämmin.

Aiemmat kaksi kirjaa, Harry Potter ja viisasten kivi sekä Harry Potter ja salaisuuksien kammio, kääntyivät helposti elokuviksi suoraviivaisen juonensa ja sopusuhtaisen kokonsa puolesta. Kolmas osa puolestaan on tekstinäkin pitempi, joten käsikirjoittajat ovat joutuneet tiivistämään tapahtumia entistä enemmän. Cuarónin ohjauksessa tapahtumat kulkevat erittäin vauhdikkaasti – välillä jo hieman häiritsevästi pikakelauksen omaisesti. Näin erinomaiselle tarinalle tai mielenkiintoisille henkilöille ei jää tarpeeksi aikaa kasvaa, vaan ne kuljetetaan hengästyttävän nopeasti katsojan nenän edestä.

Tästä huolimatta Harry Potter ja Azkabanin vanki on varsin mallikelpoinen elokuva. Ohjaajana Cuarónin taidot tulevat ennen muuta esille siinä, miten hän päivittää Chris Columbuksen luomaa Harry Potterin audiovisuaalista ilmettä arkisempaan ja todentuntuisempaan suuntaan. Nyt jästien arkitodellisuus ja velhojen taianomainen maailma sekoittuvat toisiinsa, puvustus ja lavastus ovat saaneet karumman yleisilmeen sekä päähenkilöt rajumpia piirteitä. Taiat ja fantasiaolennot istuvat saumattomasti muihin tapahtumiin, etenkin kun Cuarón on luopunut aiemmasta pastellisävytteisestä satutodellisuudesta. Muutos tukee myös Rowlingin alkuperäistarinaa, joka avautuu useaan suuntaan kasvattaen Harryn ystävineen lapsuudesta teini-ikään.

Harry (Daniel Radcliffe) palaa ystäviensä Ronin (Rupert Grint) ja Hermionen (Emma Watson) kanssa Tylypahkan velhokouluun kolmannelle vuosikurssille. Samaan aikaan velhomaailma kuohuu, koska Azkabanin vankilasta on karannut vaarallinen vanki, Sirius Musta (Gary Oldman). Historia sitoo hänet yhteen Harryn kanssa, ja tästä syystä Siriuksen epäillään yrittävän tunkeutua Tylypahkaan. Uusien opettajien ja tapahtumien kautta Harry oppii tuntemaan menneisyydestään asioita, jotka tulevat paljastuttuaan muuttamaan monien elämän. Harry Potter ja Azkabanin vanki toimii hyvin samasta syystä kuin Rowlingin kolmas kirja. Siinä ei enää kerrata huispauksen sääntöjä ja lukuista henkilöhistoriaa, vaan se tuo uusia sävyjä ja uutta historiallista painolastia Potter-universumiin. Tutut asiat ovat edelleen paikoillaan, mutta mielenkiintoa suunnataan kohti henkilöiden sisäistä todellisuutta ja ilmeisesti kaiken kaikkiaan seitsemän kirjaa käsittävää kokonaistarinaa. Avukseen kolmas elokuva on saanut myös osuvasti valittuja, hienoja näyttelijöitä, kuten Gary Oldman, David Thewlis ja Emma Thompson.

Kirjojen sivumäärän kasvaessa lisääntyvät myös ohjaajan ongelmat. Cuarónin ohjaama kolmas osa kärsii jo tiivistämisestä johtuvasta liiallisesta kerrontatahdista – ja Rowlingin kirjat vain paisuvat kerta kerralta. Neljäs romaani on lähemmäs 800 sivua, ja melko tuoreelta viidenneltä osalta mittaa löytyy jo yli tuhat sivua. Kuitenkin Azkabanin vankia on helppo suositella. Se kertoo viihdyttävästi vauhdikkaan, aiempaa monisyisemmän seikkailutarinan, joka kuvittaa hienosti osan Harry Potterin saagaa.