Erämaan armoille valkokangas

Christopher McCandless valmistui 1990-luvun alussa hyvin arvosanoin ja häntä odotti opiskelupaikka Harvardissa. Opiskelujen jatkamisen sijaan hän lahjoitti kaikki säästönsä hyväntekeväisyyteen, katkaisi yhteydet perheeseensä ja lähti kiertämään maata, päätyen lopulta Alaskaan. Dorka jätkä vai rohkea eksistentialisti ja materian hylkääjä? McCandlessista kirjan tehnyt Jon Krakauer on tiettävästi jälkimmäistä mieltä. Elokuva-adaptaation tekijä Sean Penn ainakin tuntuu ihannoivan miestä kovasti.

Kirja julkaistiin jo 1996 mutta Penn odotti kymmenen vuotta McCandlessin perheen siunausta ennen elokuvan tekemistä. Tämä varovainen ja ihannoiva asenne tekee hallaa elokuvallekin. Siitä huolimatta Erämaan armoille on hyvä road movie, jossa päämääränä on itsensä ja onnen löytäminen. Muun muassa Tolstoita ja Jack Londonia ahminut McCandless kulki pitkin Amerikkaa kahden vuoden ajan. Koko ajan tavoitteena oli päästä Alaskaan ja elää siellä eristyksissä muusta maailmasta, ilman karttaa tai kunnon valmistautumista. Elokuva alkaa, kun hän vihdoin on päässyt erämaahan. Tarina sinne päätymisestä kerrotaan pitkin takaumin.

Penn ei kovin usein ohjaa elokuvia. Tämä on vasta kolmas pitkä elokuva vuonna 1991 ilmestyneen debyytin Indian Runnerin jälkeen. Laatu on korvannut määrän. Näyttelijänä ja julkisuuden henkilönä hän vaikuttaa ehdottomalta, ja sama vimmaisuus ja jääräpäisyys on läsnä Pennin elokuvissakin. Uutukaisessa tämä asenne on läsnä päähenkilössä, jota Emile Hirsch näyttelee antautuvasti ja uskottavasti. Vähäisemmän ohjaajan käsissä tästä olisi voinut tulla kammottava ja banaali hölkkäys läpi ideaali-Amerikan. Pennilläkin on yltiöromanttinen asenne päähenkilöään kohtaan, mutta tyylitajulla, hyvin valituilla näyttelijöillä ja taiten kirjoitetuilla hahmoilla pääsee pitkälle.

Mitään kritiikkiä ohjaaja ei uskalla esittää McCandlessia kohtaan, vaikka tämä käyttäytyi paikoitellen idioottimaisesti. Penn kuvaa McCandlessia hartaudella, mikä on elokuvan kannalta sekä hyvä että huono asia. Tietysti elokuvahahmoa ei voi tuomita sillä perusteella, että se eroaa tosielämän vastikkeestaan, mutta pieni särö kiiltävässä kuoressa olisi tuonut elokuvaan enemmän särmää. Tästä huolimatta Erämaan armoille on onnistunut kuvaus äärimmäisyyksiin asti menevästä nuorukaisesta. Matka Amerikan halki ja siitä saatu viisaus ei ole kovin syvällinen, mutta mielenkiintoinen ja pieteetillä kuvattu se on.