Drive valkokangas

Miehen suhde autoon ilmentää jotain syvää maskuliinisuuden ulottuvuutta, joka ei liity pelkästään vauhtiin ja voimaan. Nicolas Winding Refnin ohjaama, James Sallisin romaaniin perustuva Drive käsittelee tätä suhdetta taiteellisen toimintaelokuvan muodossa. Drivessa auto ei ole egon jatke vaan kehon osa, jolla mies ilmaisee tunteitaan.

Driven nimettömäksi jäävä päähenkilö on viileä ammattiautoilija, joka ansaitsee elantonsa autokorjaamolla ja tekemällä stunt-temppuja elokuvissa. Yöaikaan hän toimii ammattimaisena pakoautokuskina satunnaisille rikollisille yksinkertaisilla säännöillä. Konepeltiä pääsee raottamaan naapurissa asuva herttainen Irene (Carey Mulligan), joka tuo mukanaan ratkaisevan käänteen hiljaisen kuskin yksinäiseen katuralliin. Pian kuviossa on mukana kasa varastettua, veren tahrimaa käteistä ja peräpeilissä vilahtelee joukko kostonhimoisia rikollisia.

Tanskalaisohjaajan käsissä periamerikkalainen Los Angelesin yöhön sijoittuva toimintaelokuva muuntuu sykkiväksi kokonaisuudeksi, jonka ytimessä ovat dynaaminen äänisuunnittelu ja musiikki, sekä 1980-luvulta peritty, nuhjuisen urbaani ja alakuloinen estetiikka. Taiteellisesta kunnianhimostaan huolimatta Drivesta ei puutu klassisen toimintaelokuvan elementtejä, rikollisliigaan kiertyvää väkivaltaa ja hurjia takaa-ajoja. Maltillinen kuvakerronta ja melankolinen tempo osoittavat kuitenkin hienosti sen, kuinka toiminta voi olla moniulotteista, eli eteenpäin suuntautuvan rinnalla myös hidasta, jopa seisahtunutta. Drivessa toiminta on syvällä niissä synkissä tunteenpurkauksissa, jotka saavat jalan painumaan kaasulle.

Nicolas Winding Refnin elokuvissa väkivalta on tuttu elementti. Drivessa räjähtävä ja vastenmieliseksi yltyvä raakuus on päähenkilölle lempeyttä luonnollisempi fyysisen kanssakäymisen muoto. Ryan Gosling esittää tarkoilla, herkillä kasvoillaan vähäeleistä miestä, jonka maailmassa arvot ovat kohdallaan, vaikka oikea ja väärä määrittyvät tilanteen mukaan. Kaikki on oikein silloin kun pelissä on maailman ainoa hyvä asia, eli naapurin Irene ja hänen pieni poikansa.

Drivessa on esteettisen retroilun lisäksi jonkinlaista kadotetun sankaruuden tavoittelua. Ratin takana istuessaan mies ei ole vain kuski, joka tunnetaan itsesuojeluvaiston puutteesta ja yliluonnollisen tuntuisesta kyvystään käsitellä autoa, vaan hänelle auton kuoren ulkopuolinen maailma on vailla merkitystä. Auto on työkalu ja panssari, ja käänteisesti se myös toimii suojelevana sylinä tärkeimmille.