Coco Chanel & Igor Stravinsky valkokangas

Gabrielle ”Coco” Chanelin nimi näyttää siirtyneen muotimaailman kärjestä nyt myös elokuvien pariin. Jan Kounenin ohjaama Coco Chanel & Igor Stravinsky käsittelee Gabriellen (Anna Mouglalis)ja Igor Stravinskyn (Mads Mikkelsen) kiihkeää suhdetta Chanelin huvilalla, jonne mademoiselle on majoittanut rahapulassa olevan säveltäjän lisäksi tämän vaimon (Yelena Morozova) ja lapset. Myöhemmin syksyllä teattereihin saapuu myös Anne Fontainen elokuva Coco avant Chanel, joka perehtyy Chanelin elämään Kounenia laajemmasta näkökulmasta.

Gabrielle Chanelin lapsuus oli rankka ja huono suhde isään jätti ikuisesti jäljet. Elokuvassa Gabrielle kuvataan juuri sellaiseksi kuin hänestä on satunnaisten nippelitietojen varassa onnistunut kuvan rakentamaan. Hän on vankka ja itsenäinen nainen eikä mikään estä hänen kulkuaan päättäväisellä tiellä. Gabrielle osoittautuu viileän etäiseksi syöjättäreksi, joka saa miehet riisuutumaan vain katseellaan. Elokuva keskittyy niin vahvasti intohimoisen suhteen rakentamiseen, että lyhyissä työelämäviittauksissa mademoiselle Chanelista ehtii saada vain kuvan pelottavana ja rasittavan vaativana johtajana.

Pääosanäyttelijät onnistuvat kuitenkin taidokkaasti luomaan kaksi määrätietoista oman alansa mestaria. Igorin raivokas kosketinten painelu ja nuottien raapustelu yhdistettynä Cocon itsevarmaan pukusuunnitteluun näyttää katsojalle, kuinka suuret taiteilijat purkavat luovuuttaan. Näiden kahden suuruuden jokaisessa kohtauksessa on aistittavissa heidän välillään oleva kipinä. Useasti vaihdetut pitkät merkitsevät katseet ja Stravinskyn vaimon järkkymätön uskollisuus ovat raastavaa katseltavaa.

Kounen ei kuitenkaan oikein pääse yllättämään työssään. Konsepti on rakennettu turhan kliseiseksi aikakauttaan kuvaavaksi kolmiodraamaksi lisäillen vielä ajoittain kuvaan jo liiankin selviä symboleita. Ja mitä voi odottaa kahdelta taiteilijalta, kun lempi leiskuu? Gabrielle ja Igor eivät juurikaan keskustele, mutta lakanoissa, pianon päällä tai missä milloinkin näyttää himokas rakastelu sujuvan.

Elokuvan rakenteen kankeuden pelastavat ehdottomasti tuotantosuunnittelija ja puvustaja. Lavasteet ja vaatteet huokuvat ajan henkeä eikä katsoja voi kuin kateellisena tuijotella Chanelin alati vaihtuvia kauniisti laskeutuvia pukuja. Visuaalinen kauneus yhdistyy tyylikkääseen kuvaukseen ja leikkaukseen, mikä tekee elokuvan jokaisesta kohtauksesta katsomisen arvoisen.